Turun Antikvaarisilta kirjamessuilta tarttui mukaan Niklas Natt och Dagin 1793, joka ilmestyi 2017 ja suomennettiin seuraavana vuonna. Ruotsinsalmen taistelussa kätensä menettänyt Mickel Cardell ja keuhkotautiin kuoleva lainoppinut Cecil Winge yrittävät selvittää kuka neliraaja-amputoi raa'asti tuntemattoman nuoren miehen ja jätti tämän kuolemaan, ja miksi.
Jos ovat rujoja kirjan etsivät, rujo on rikoskin ja koko vuoden 1793 Tukholma köyhäinkortteleineen. Kirjaa on vaikea ajatella filmatisoitavaksi kaikkine raajojensahauksineen ja lahoavien ruumiiden läpikaivautumisineen. Paikoin genrenä tuntuu olevan enemmän kauhukirjallisuus kuin dekkari, enkä ihmettele eräitä netistä poimittuja kommentteja että kirja jäi joiltain lukijoilta kerrassaan kesken kaikkien kammottavuuksiensa vuoksi.
Hieman tökki itsellänikin, johtuen soittain siitä etten fiktiota oikeastaan koskaan muutenkaan lue, ja siksi että kirja koostuu neljästä osasta, joista kaksi keskimmäistä ovat tapahtumia selittävää takaumaa, ja joiden kohdalla olisi tehnyt vain mieli selata useampikin sivu ettenpäin. Kolmannen osan kehruuhuonekuvaus oli jokseenkin hyytävä, tosin jälkisanoissa tutkimukseen perustuvaa, ja mietin mahtoiko meno Turun samanaikaisessa kehruuhuoneessa olla yhtä naisvankilamaista. Viimeisen osan lukujen parissa tapahtumien tempo kiihtyi, ja niin vain kävi, että kirja oli luettava loppuun vaikka iltamyöhä olikin, kesken ei voinut enää jättää.
Ajankuva oli siis rosoista, ja vertautui tv-sarjaan Anno 1790. Vallankumousajan Pariisiinkin tehdään poikkeama, ja mainittiin lyhtypylväisiin hirtetyt aristokraatit. Se taas sai pohtimaan, ettei varhaismoderneissa kaupungeissa ollut yleensä sen enempää lyhtypylväitä kuin poliisejakaan. 1700-luvun lopun niin Tukholmassa kuin Turussakin oli kyllä kaupunginvahteja pitämässä järjestystä, mutta mikään poliisilaitos ne eivät olleet, sellainen perustettiin esim. Turkuun vasta 1816. Tukholmaan oli kylläkin Kustaa III:n toimesta luotu poliisimestarin virka (sen haltijalla on tarinassa tärkeä rooli), ja poliisikamari joka kirja tapahtuma-aikana toimi Indebetoun talossa.
Sherlock Holmes oli vuosisata myöhemmin consulting detective, myös suhteessaan poliisiin, ja vastaava avustajan rooli Cecil Wingellekin on luotu, rikostutkijoitahan ei toki tuohon aikaan nykymielessä ollut. Hallinnon vastustajien tarkkailuun sen sijaan oli luotu ilmiantajaverkosto, ja silläkin on juonen kannalta keskeinen rooli.
Kirja on ensimmäinen osa trilogiaa, jonka toinen osa 1794 on jo suomennettu, ja 1795 ilmestynyt ja (ilmeisesti?) suomentamistaan odottamista. 1794:n voisi hyvin tulevilta kirjamessuilta hankkia.
Joka tapauksessa mieleen tuli että samaan aikakauteen perustuva mutta Turkuun sijoittuva dekkari pitäisi ehdottomasti kuvata Luostarinmäen museokorttelissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti