perjantai 11. marraskuuta 2016

Pärnun vanhaakaupunkia

Tallinnan portti ja syksyn lehdet. Barokkimuotoinen yläosa restauroitiin vasta 1800-luvun lopulla, kävi mm. Pärnun museon valokuvista ilmi.


Kuninkaankatu ja luterilaisen Elisabetinkirkon torni.


Tämä merkillinen rakenus on Mäkeläisen kirjassa nimetty vain suureksi hirsitaloksi 1600-luvulta. Merkillisen koristevyön merkitystä ei kerrottu.


Muraalitaidetta Eteläkadun (Louna tänav) itäpäässä.


Pitkään (joskin alunperin kadun vastakkaisella puolella) toiminut Sõõriku baar, jonka kanta-asiakkaiden annos vaikutti olevan kahvi ja puolen tusinaa munkkirinkeliä.


Punainen torni on ainoa jäännös keskiaikaisesta kaupunginmuurista, sen kaakkoistorni. Tornissa oli aikaisemmin ravintola, nyt koko paikka oli kiinni, ja Mäkeläisen kirjan mukaan Pärnun museo kunnostaa sitä käyttöönsä.


Seegi maja, sen paikalla oli keskiajalla Pyhän Hengen talo (sellainen oli Turussakin), ja 1600-luvulla perustusten päälle rakennetiin vaivaistalo. Talo on entisöity 1600-luvun asuun ja toimii ravintolana.


Vanha raatihuone 1700-luvun lopulta. Aleksanteri I majoittui siellä 1806, ja pianhan hänellä oli tilaisuus siihen Turussakin, sattuneesta syystä. Talossa nyt mm. matkailutoimisto.


Ortodoksista Katariinan kirkkoa 1760-luvulta sanotaan tyylikkäimmäksi ortodoksikirkoksi Virossa.


Malmön katu on saanut nimensä 1600-luvun malmölaisista kauppiaista.


Maria Magdalenan kilta toimi Pärnussa keskiajalla, nyt se on nimenä tälle kaupungin käsityöläisten myynti-, näyttely- ja ateljeetilalle. Valkoinen risti sinisellä pohjalla on Pärnun kaupungin lippu.


Ehkä jonkinlainen nähtävyys tämäkin: pub nimeltä Veerev Õlu, josta Mäkeläisen kirja kertoo löytyvän "nukkavierua virolais-ruotsalaista tunnelmaa". Poikkesin, mutta erityisen nukkavieruna en pitänyt.


Keskiaikaisesta Nikolainkirkosta on muistona enää 1989 pystytetty kivi. Nyt vasta sain selville senkin, että kirkossa säilytettiin Mustaa ristiä, joka katolisella ajalla teki Pärnusta merkittävän pyhiinvaelluskohteen ympäri Euroopan (käytiinkö siellä siis Suomestakin?). Risti oli ihmeen kaupalla pelastunut Vanhan Pärnun tuomiokirkosta, kun liettualaiset sen polttivat 1263 - mutta kenties nokeentunut, vai mistä nimi? Kirkko paloi reliikkeineen syyskuussa 1944, ja 1954 sen jäänteet purettiin kokonaan.


Keskiaikainen eli pohjoinen puoli vaikuttaa kadonneen kokonaan, siellä on nyt kokonan moderneja rakennuksia. Vanhimmat rakennusket löytyvät bastioninen sisäänsä sulkeman alueen uudemmasta eli eteläosasta.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...