maanantai 14. marraskuuta 2016

Turkulaisia brändejä

Vuonna 2004 tuntuvat brändit olleen ajan sana, sillä myös Turun maakuntamuseo (nyk. museokeskus), julkaisi aiheesta kirjan Sisua, siloa ja sinappia - merkkituotteita Turusta. Julkaisu oli pohjana samannimiselle näyttelylle  Turun linnassa 4.11.2004-13.3.2005.

Kirjan aloittaa Veikko Laakson suorastaan hengästyttävä katsaus Turun teollisuuslaitosten historiaan "manufaktuureista bioteknologiaan". Jos nimien ja vuosilukujen kavalkadista ei muuta mieleen jääkään, niin ainakin oivallus siitä miten täynnä tehtaita Turun ruutukaavakeskusta onkaan ollut - yksinpä vanhalla raatihuoneellakin hyrisi aikoinaan Juseliuksen paitatehdas. Monet tehdaskiinteistöt toki sellaisiksi vieläkin tunnistaa, nyttemmin jo toimistoiksi tai asunnoiksi muutettuina.

Kollegani Sanna Kupila tunnusti olleensa kirja-ajatuksen esittäjä, ja ehkäpä jo siitäkin syystä hänelle on langennut useamman artikkelin kirjoittajuus kuin muille, mutta mukana on myös muita museon tutkijoita, ja ulkopuolisiakin mm. Turun yliopistolta; iskusävelmistä Aurajoen rannalla on kirjoittanut elokuvakriitikko Tapani Maskula.

Sisu-pastilli, Xylitol-Jenkki, Jalostajan hernekeitto, Hesburger, Piltti-lastenruoat, Tunturi-mopedit, Surf, Omo ja muut Turun Saippuan tuotteet... paljon on Turussa tuotettu kaikkien suomalaisten tuntemia tuotteita.  Teollinen vallankumous alkoi täälläkin pienestä: ensimmäiset Ruutu-näkkileivät paistoi työmiehenvaimo Emma Kaisu pienessä leipomossaan Hämeenkadulla, ja Arvo Sakrelius kokosi ensimmäiset ASA-radiot keittiön pöydän ääressä.

Kirjan ilmestyessä oltiin Turussa menossa jälkiteolliseen aikaan, ja tuntuu että tähän kirjaan pääseminen oli monille tehtaille suorastaan kuolemansuudelma. Noina vuosina museon syliin kaatui useampikin suuri tehdaskokoelma: Turun Saippua, Asa/Finlux, Hellas/Leaf. Kahta jälkimmäistä olin itsekin käymässä läpi, ja varsinkin Finlux teki kylmäävän vaikutuksen: toimistopuolelta oli lähdetty kuin tsunamin uhkaamina, jonkun insinöörin työpöydällä oli jopa lasten kuvat jäljellä.

Viimeksi loppui kirjassa kuvatuista tuotteista Pukkilan kaakelilaattojen valmistus. Toisaalta kerran jo Ruotsiin muuttanutt Turun Sinappi on palannut Suomeen, joskaan ei Turkuun, ja monille turkulaisille Auran Sinappi on korvannut sen. Kovia kokenut telakkateollisuuskin porskuttaa taas lupaavasti. Ja mitä museon kätköihin päätyneisiin kokoelmiin tulee, niin esim. ASA-kokoelma on radioharrastajien jatkuvan kiinnostuksen kohde.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...