Turun konserttitalon ja Aninkaistenmäen ammattikoulun muodostama kokonaisuus valmistui 1952. Hankkeen rahoituksesta vastasi Suomen valtio 1/3, Turun kaupunki 1/3 ja ystävyyskaupunki Göteborg 1/3. Göteborgin panos oli merkittävä jo hankkeen aloittamiselle työvälineitä ja rakennusmateriaaleja myöten. Arkkitehtina toimi Risto-Veikko Luukkonen. Alla Rusko Reunan kuva vuodelta 1955 (TMK valokuvakokoelma), jolloin Puutorilla seisoo jo Göteborgin avun muistoksi pystytetty Wäinö Aaltosen ystävyys solmitaan.
Konserttisalina talo toimii enää pari vuotta, joten osallistuimme sen historiasta kertovalle opastukselle marraskuisena iltana.
Tyylisuuntana oli tuolloin funkis. Tässä ala-aulaa...
yläaulaan tuovaa ramppia...
ja yläaulaa, josta avautuu näkymä Puutorille.
Yläaulassa on myös kaksi suurta seinämaalausta, Tor Bjurströmin Satamakaupunki vuodelta 1955...
ja Olli Miettisen Arbetare vuodelta 1952.
Sitten sukellettiin back stagelle. Ahtaissa käytävissä tuli suorastaan klaustrofobinen tunnelma, ja pieniä olivat eri tarkotuksiin käytettävät huoneetkin. Tästä tekniikkaryteiköstä ohjataan televisiointeja.
Soittajien lämpiö.
Konserttisalin sydän on tietysti lava ja katsomo.
Tämä 1952 valmistunut konserttitalo oli Suomen ensimmäinen laatuaan. Ulkomuoto ei kaikkia aikalaisia miellyttänyt, mutta sisätilat olivat silkkaa luksusta. Turun filharmonisen orkesterin aiemmassa esiintymispaikassa, akatemiatalon salissa, oli yleisön talvisin pidettävä takit yllään, täällä tarkeni nyt ilmankin. Eniten hämmästytti miten moninaista käyttöä aulat ja sali olivat nähneet. Konserttitalolla on järjestetty auto- ja venemessuja sekä urheilutapahtumia jopa nyrkkeilyotteluita myöten. Kaupunginteatteri vietti siellä monta vuotta evakossa, ja elokuvia siellä esitetään edelleen. Niin, ja olihan täällä se Suomen ensimmäinen rockkonsertti 1956, jonka tapahtumat vaikuttavat parantuneen joka kertomisella.
Penkit ovat alkuperäiset, uudelleen verhoillut toki. Seinässä osa 22000:sta akustisesta reiästä, jotka yhdessä erityisesti muotoiltujen seinien ja katon kanssa tekivät salista akustiikaltaan yhden aikansa parhaista.
Suuret jousisoittimet tarvitsevat selvästi oman alustan, alapään piikki järsii lattiaa tehokkaasti.
Ja sitten taas ahtaisiin taustatiloihin. Tässä lyömäsoitinvaraston esinekirjoa.
Nuottivaraston toiminta on sekoitus digitaalista ja manuaalista. Opinpa senkin, että tekijänoikeden alaisten teosten nuotit pitää vuokrata ja palauttaa lainaa-ajan jälkeen.
Kierroksen lopuksi se pyhistä pyhin, Leif Segerstamin itselleen rakennuttama sauna.
Lefan saunan katossa näyttää jo silloin olleen samanlaiset hauskat led-valot kuin nyt jo omassamme.
Ihan viimeinen ohjelmanumero oli kuitenkin kahvit ja leivos alakerran lämpiössä.
Uusi konserttitalo, Fuuga, nousee joenrantaan Itsenäisyydenaukiolle. Tältä se näytti tällä viikolla valtion virastotalon auditoriosta nähtynä. Valmista pitäisi tulla 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti