Syyskuinen remonttievakkomme Raunistulassa inspiroi puolisoani varaamaan meille liput Linnateatterin musikaaliin Raunistula - maitoa ja dynamiittia. Tuotanto sai ensi-iltansa lokakuussa, ja me näimme sen nyt viime torstaina.
Linnateatteri on entisen elokuvateatteri Dominon tiloissa toimiva teatteriravintola, eli alempi osa salista koostuu pöydistä ja tuoleista, ja ylemmillä penkeilläkin voi nauttia salin takaa olevalta baaritiskiltä ostettuja juomia. Tulimme niin myöhään ennen esityksen alkua, että juomia ehdimme ostamaan vain 25 minuutin väliajalla, eikä jonoa pahasti silloin ollutkaan, ehkä muut olivat ostaneet riittävästi juomia jo ennen esityksen alkua, sisään pääsi jo 1,5 tuntia aikaisemmin.
Mutta asiaan. Itse esitys alkoi hieman ontuvasti, sillä Raunistulan sovittaminen Chicagon tilalle Virve Rostin Kun Chicago kuoli -biisiin ei vain oikein onnistunut. Juonesta ei ole paljon sanottavaa, ja lienette lukenut sen jo mediasta: lapsuutensa Raunistulassa elänyt nykyhetken helsinkiläispoika palaa Turkuun ja joutuu jonkin aika-avaruus-akselin häiriön vuoksi heitetyksi 100 vuoden takaiseen kieltolain aikaiseen Raunistulaan.
Juonessa ei toden sanoakseni ollut päätä eikä häntää, ja musikaalihan tämä on, vähän kuin kesäteatteria, mutta talvella ja sisätiloissa. Kolmen miehen ja kahden naisen muodostama ensemble painaa moninaiset roolinsa täysillä, ja iskelmät (Irwin, Danny ja vaikka ketä) seuraavat toisiaan. Väliin pistellään vitsejä, ja myönnän että naurattivat ihan selvin päinkin, ja väliajan jälkeinen loppuhuipennus sai katsomon repeämään. Kaupungin virkamiehiä tietysti pilkattiin, mutta näin kaupungin virkamiehenä olen tarpeeksi jalomielinen ollakseni loukkaantumatta.
Sidokset Raunistulan todelliseen historiaan olivat pikemminkin viitteellisiä, ja populaarikulttuurisista mielikuvista ammentavat. Honolulu-nimisen ilotalon mainitaan Raunistulassa toimineen, ja olikohan niin, että yksi monista esikaupungin kaupoista todella mainosti myyvänsä maitoa ja dynamiittia? Puolisoni muistutti, että roolihahmoista Selman nimi saattoi viitata vielä nuoruudessamme kerrottuun tarinaan, miten pimeää viinaa saadakseen piti ottaa taksi Raunistulaan ja perillä kiivetä auton katolle huutamaan Selmaa... miten taksinkuljettaja olisi moiseen reagoinut, ei legenda kerro.
Musikaalista enemmän Aamusetissä ja Turun Sanomissa (jälkimmäinen vain tilaajille).
Kuvassa entinen Tarmolan kauppa, jonka edustalla kuvatut Linnateatterin videot löytyvät Facebookista ja Instagramista.
P.S. Eikä unohdeta, että myöhemmästä romantisoinnista huolimatta alkuperäisten raunistulalaisten elämä oli varsin karua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti