Museojunalla on käyty Uudessakaupungissa ainakin vuonna 2014, ja nyt taas kesäkuussa 2023. Lähtöasemana oli Logomon silta, jota muualla on naureskeltu siltana kalliiksi, vaan halpahan tuo rautatieasemaksi sentään on.
Kalustona oli puisia "Suomi-filmi-vaunuja"...
uudempi lättähattu...
ja letkan hännillä vielä postivaunu, joka tosin ei ollut yleisölle auki.
Ravintolavaunu oli uudempaa, joskaan ei uusinta 2-kerroksista mallia. Satamasta joukkoon liittyi vielä Ruotsinlaivalla tulleita rautatieharrastajia, ja sitten lähdettiin. Itse asetuimme puuvaunuun, jonka penkit tosin on uusittu jossain vaiheessa, eivätkä enää ole rillumarei-elokuvien aikakaudelta.
Niin sitten köröteltiin lähes 100-vuotiasta Turku-Uusikaupunki-rataa, mm. Raisio-yhtymän tehtaiden ohitse, tai oikeammin lävitse ja alitse.
Radan varrella ovat mm. Raision...
Nousiaisten...
Mynämäen...
ja Vinkkilän rautatieasemat, kaikki jo vuosia sitten suljettuja ja yksityisille myytyjä.
Uudessakaupungissa oli vintageajoneuvojen päivä, muutama kuva niistä.
Kirkkomailla näkee harvemmin laivanmastojen raakapuita, vaan Uudenkaupungin vanhan kirkon luonapa sellainenkin on, nelimastoparkki Pekingin "ylämärsraaka".
Vapaus-, luokka- ja heimosotien harrastajana flaneur etsii aina mahdolliset vuoden 1918 sodan muistomerkit. Valkoisille kaatuneille omistettu on Ugin uuden kirkon luona.
Kaupunginlahden yli vievältä sillalta sai myös kuvan koko junasta. Veturit olivat jo siirtyneet toiseen päähän paluumatkaa varten.
Sittenpä enää vain loppuun video Uudenkaupungin loittonevasta ratapihasta.
Syyskuussa ajeltiin sitten oikealla museorautatiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti