perjantai 1. maaliskuuta 2019

Nopista bitteihin Kansalliskirjastossa


Näyttely Nopista bitteihin - 200 vuotta suomalaista pelaamista aukesi helmikuun alussa Kansalliskirjastossa, joskin itse haeskelin sitä ensin läheisestä Kansallisarkistosta - tämä suotakoon anteeksi turkulaiselle joka hämmentyy kaikenlaisten kansallisrakennusten määrästä pääkaupungissa. Pelinäyttely sijaitsee rakennuksen pohjakerroksessa.


Matkustaminen oli aikoinaan harvojen herkkua, jos se nyt olosuhteista johtuen ylipäätään herkkua olikaan. Mielikuvitus ei aseta rajoitteita, joten niissä on voinut matkustaa pohjoisnavalle...


kerrassaan aurinkoon...


tai ylipäätään avaruuteen.


Sota on ollut suosittu aihe, saahan siitä helposti kilpailullisen asetelman.


Ensimmäisestä maailmansodastakin saatiin heti sen sytyttyä markkinoille "seurapeli nuorille ja vanhoille".


Mutta millaiseksi moderni sota oli muuttunut, sitä eivät alkuun ymmärtäneet sen enempää kenraalit kuin pelintekijätkään. Lentokoneiden ja jalkaväen seassa karauttelee vielä melkoinen joukko ratsuväkeä, joka pian paljastui aikansa eläneeksi aselajiksi.


Kotimaisia sotaretkiä.



Pelien maailmoissa saattoi myös sammutella tulipaloja...


tai ajaa taksia.


Radiopeli oli saanut oman vitriinin...


ja saattoipa sen pelaamista kuunnellakin.


Seinillä oli myös kuvia pelitilanteista kautta aikojen, taustana jokin aikakauden peli, tässä Turusta 1900-luvun alusta...


Kannakselta sota-aikana...


ja Nokialta 1988, mikä toi toki jo omatkin pelimuistot mieleen...


joten laitetaan tähän nyt aivan omakin kontribuutio, suomalaisen pelaamisen historiaa vuodelta 1993, kirjoittaja vasemmalla.


Bittiosuudesta kiinnostuneille on tuotettava se pettymys, etten itse jaksanut sitä kuin vilkaista. Tietokonepelaaminen ei vain ole koskaan ollut juttuni, mutta kaikki kunnia commodore kuusnepa -veteraaneille ja silleen. :-)




Kolmannessa huoneessa pyöri video pelistriimauksesta josta siitäkään en ymmärrä mitään, ja neljännessä oli monessa paikassa nykyään suosittu post-it-lappu-seinä kävijäpalautteelle.


Ja kun täällä arvorakennuksessa oltiin, kiipesin takaisin katutasoon ihastelemaan tätä niin monista kuvista tuttua kupolia.


Komeaa oli myös varsinaisen kirjaston puolella.



Tapasinkin siellä helsinkiläisbloggarin, jonka tutkimusten tuloksia voi seurata täällä.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...