tiistai 19. maaliskuuta 2019

Ihmissalakuljetusta maailmansodassa

Maailmansodan katkaistua Venäjän meriyhteydet Itämeren ja Mustanmeren kautta, ja Arkangelin ollessa suuren osan vuodesta jäässä, alettiin 1915 rakentamaan ratayhteyttä Pietarista Jäämerelle, ns. Muurmannin rataa. Rataa rakentamaan palkattiin venäläisiä, kiinalaisia ja suomalaisia, mutta Itä-Karjalan korpeen tuotiin myös kymmenintuhansin maailmansodassa saatuja sotavankeja Saksan ja Itävalta-Unkarin armeijoista.

Olot olivat ankarat ja kuolleisuus suurta, mutta vartiointi heikkoa, joten osa keskusvaltojen sotilaista päätti paeta Suomen halki puolueettomiin Ruotsiin tai Norjaan. Tästä historiamme vaiheesta kertoo Matti Lackmanin Sotavankien pako Muurmannin ratatyömaalta 1915-1918 (2012).

Kun kyseessä oli alunperinkin maanalainen ja salassapidettävä toiminta, on selvää että lähteet ovat puutteellisia ja moni yksityiskohta jää hämäräksi kuten Lackman itsekin monesti joutuu myöntämään. Myös paenneiden määrä jää arvailujen varaan, useita satoja heitä oli, korkeintaan ehkä tuhat. Ilman suomalaisten apua ja oppaita he eivät olisi matkastaan selvinneet. Monet myös joutuivat kiinni ja takaisin ratatyömaalle.

Koska itse pakenijoista ei ole paljonkaan kerrottavaa, on kirja viime kädessä kuvaus ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Suomesta, ja sen persoonallisuuksista, kuten keisaria lojaalisti palvelleesta Oulun läänin kuvernööristä Axel Fabian af Enehjelmistä, ja vastapuolella toimineista aktivistien legendaarisista hahmoista kuten "Sau-herra", jonka Savukoskelka sijainneen talon kautta kulki suuri osa vuonna 1916 Lapin kautta paenneista vangeista. Enehjelm tosin sai Simon kahakan ansiosta niin paljon apuvoimia että pystyi vuoden 1916 lopussa kokonaan lopettamaan pakolaisuuden.

Seuraavana vuonna koittikin Venäjän vallankumous, pakeneminen helpottui, avuksi tuli aktivistien "Uusi Metsätoimisto" ja pääreitti kulki nyt "Hallan Ukon" talon (joka nykyään on esillä Seurasaaressa) kautta Hyrynsalmella. Tosin ei ole varmaa, haluttiinko Saksassa ja Itävallassa enää vankeja kovinkaan innokkaasti takaisin, radikaali sosialismi kun oli näiden parissa jo alkanut voittaa alaa. Yksi epäselväksi jäänyt kysymys on paljonko mainitut maat pakotoimintaa rahoittivat. Lopputulemaksi jää, että Lapin ja Kainuun maalasiväki auttoi ja vankeja silkasta myötätunnosta ja pitkälti omalla kustannuksellaan, sortokauden venäläisvastaisuuden motivoidessa toimintaa ainakin osittain.

Vuosi 1916 oli pakotoiminnan huippuvuosi, ja siihen ajoittuvat myös Lackmanin mainitsemat muut Saksan sodanjohdon toimenpiteet Venäjän pohjoisten huoltoreittien häiritsemiseksi: sukellusvenesota Jäämerellä sekä sabotaasitoimintaan lähetetyt jääkärit. Jälkimmäisten teoista Kilpisjärven sotatarvikevaraston räjäytys on tunnetuin, mutta pommeja räjähti myös Pietarissa ja pari Arkangelissa, ja yksi jopa vanhassa kotikaupungissani Kemissä, jonka reservikomppanian rakennuksen kerrotaan joutuneen attentaatin kohteeksi. Tämän episodin Kemin historiassa olin kokonaan missannut.

Julkaisua saa e-kirjana useista kirjastoista.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...