Kannessa kuva kahvila Kisällistä, tiskin takana Lea Viitikka. Eira Karppisen kirjoitus Käsityöläiskahvila Kisällin vaiheita liittyy siihen, että Kisälli avautui yleisölle vapunaattona 1974. P.J. Gylichin piirtämä 8 asunnon talo oli alunperin osa tontille nousseita Erik Julinin perustaman työväen (vuokra-)asuntoyhtiön rakennuksia.
Jo vuosikymmen myöhemmin talot vaihtoivat omistajaa, ja vuokralaiset häädettiin kodeistaan. Muutamankin omistajanvaihdoksen jälkeen tontti rakennuksineen päätyi 1918 Turun kaupungille, ja kaupungin vuokratalona se pysyikin aina vuoteen 1973. Tuleva Kisälli pysyi kaupungilla ja liitettiin Luostarinmäen museoalueeseen, tontin muut rakennukset myytiin valtiolle ja purettiin 1976 valmistuneen Neuvostoliiton pääkonsulaatin tieltä.
1970-luvulla oli tulossa nykyistä edellinen 50-vuotisperuskorjaus, mihin Sixten Ringbom artikkelissaan Intendenttikonttori ja Turun tuomiokirkkoo vuoden 1827 palon jälkeen viittaakin. 1827 ei edessä ollut peruskorjaus, vaan suoranainen jälleenrakennus. Urakka oli huomattava, ja maksoi julkisia varoja kutakuinkin 2/3 Helsingin yliopiston päärakennuksen tai 1/3 Helsingin Suurkirkon hinnasta. Jumalanpalvelusten väistötilaksi määrättiin Akatemiatalon juhlasali, mikä siis ilmeisesti ei ollut niin pahoin kärsinyt.
Homma ei mennyt ensinkään kuin Strömsössä, vaan valtion Intendenttikonttori (IK), Turun tuomiokirkon isännistö ja ilman kilpailutusta valittu pääurakoitsija, ruukinpatruuna Pychlau, olivat jatkuvasti tukkanuottasilla. Kustannusten lisäksi kiistaa tuli vähän kaikesta, mm. tornin huipusta, saarnastuolista ja alttarimaalauksen kehyksestä. (Katon kanssa kohdatuista vaikeuksista lisää täällä.)
Rasittavien turkulaisten lisäksi arkkitehtina toimineen C.L. Engelin haasteena olivat taiteelliset tyyliseikat. Berliiniläisen uusklassistin oli nyt koetettava kykyjään uusgotiikan, "gööttiläisen tyylin", parissa apunaan vain saksalaiset mallikirjat. Tähänkin rooliin Engel solahti, ja oli itse asiassa piirtänyt jo ennen Turun urakkaa pari goottilaista kirkontornia Pohjanmaalle.
Museossa noihin aikoihin uransa aloittaneen Tom Bergrothin alaa on faleristiikka, ja niinpä aiheena on Kalevan Miekan ritarikunta - Suomalainen sotilasritarikunta, jota ei koskaan perustettu. 1928 syntyi ajatus uudesta sotilasansiotitarikunnasta. Kyseessä olisi ollut tyypilliseen tapaan viidestä luokasta ja kahdesta mitalista koostuva kunniamerkistö, lisäksi olisi jaettu Urheuden Viittaa, jota olisi jaettu sotilasarvoon katsomatta, kuten Viktorian ristiä tai Croix de Guerrea. Rauhan aikana kunniamerkkiä olisi jaettu vain sotilaille, sodan aikana myös siviileille ja ulkomaalaisille.
Kunniamerkeistä on säilynyt vain Akseli Gallen-Kallelan luonnoksia, sekä Turun linnan raja- ja mitalikabinetissa esillä olevta A. Tillander Oy:n 1929 valmistamat komentajaristi ja pala ketjua. Antti Matikkala palasi myöhemmin aiheeseen todeten että, merkki oli ajateltu nimenomaan jääkäreiden muistamiseksi, olihan sen vuosipäiväkin sama kuin jääkäreiden Vaasaan saapumisen, 25. helmikuuta. Ensimmäinen nimiehdotuskin oli ollut Jääkäritähdistön ritarikunta.
Hjördis Dahlin kirjoitus Turkulaiset lautanauhaohjakset - merkittävä kudontatekninen keksintökö? on vain alun kolmatta sivua pitkä, ja vielä lyhyemmin on kerrottavissa sen keskeinen anti: "Kunkin laudan loimilangat on jo ennen kutomista kierretty toisiinsa. Tällöin kierre kudottaessa vähitellen aukeaa ilman, että kutomissuuntaa tarvitsee vaihtaa." Turkulaiset köydenpunojat valmistivat ohjasnauhoja, kun sateen tai pakkasen vuoksi ei ulkona ei köydenpunontaradoilla ei voinut työskennellä. Mutta keksivätkö turkulaiset sen itse, vai oppivatko jostain kisällivaelluksilllaan?
Kummankin vuosikertomuksen alussa mainitaan tulossa oleva museoiden lakisääteisestä valtionavusta ja maakuntamuseojärjestelmä. Ne tulivat toteutuessaan vaikuttamaan suuresti myös Turun kaupungin historiallisen museon toimintaan ja henkilökunnan määrään. 1974 aloitettiin esilinnan restaurointi. Ajan hengessä perustettiin 1973 työmaaneuvosto työmaademokratian kokeilemiseksu, ja vuoden 1974 kohokohdaksi kerrotaan matka Leningradiin.
Kokoelmatilastoja:
1973 n. 1020 esinettä, joista n. 750 maalöytöjä, viimeinen päänumero 17590
1974 n. 2860 esinettä, viimeinen päänumero 17757
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti