Allan Ellenius Uppsalasta paneutui Akatemiatalon kirjoituksessaan Nyklassiskt och nationellt - Kring Cainbergs reliefer i Åbo forna akademihus. F.M. Franzen oli laatinut Akatemiatalon juhlasalin reliefien teemaksi "Valistuksen ja tieteiden eteneminen Suomessa". Historia etenisi Väinämöisestä kristinsukon tuloon, uskonpuhdistuksee Turun akatemian perustamiseen, Kustaa III:n aikakauteen ja lopulta peruskiven muuraamiseen Kustaa IV:n toimesta.
Suunnitelma lähetettiin 1807 Tukholman Kuninkaalliseen tiedeakatemiaan hyväksyttäväksi, mutta siellä se tyrmättiin täysin. Varsinkaan klassismin nimeen vannova Louis Masreliez ei voinut sietää paikallishistoriallisia kuvauksia, vaan teki vastaesityksen neljän tiedekunnan allegorisesta esittämisestä, liittyiväthän ne sentään itse rakennukseen, toisin kuin kaiken maailman väinämöiset. Mutta Suomen sota tuli väliin, eikä akatemian konsistori ilmeisesti ehtinyt edes saada vastaesitystä. Erik Cainberg toteutti reliefit alkuperäisen suunnitelman mukaan, mitä nyt Kustaa III vaihdettiin Aleksanteri I:een poliittisista syistä.
Kansikuvassa on Villa Saaro, ja sehän on tietysti viittaus C.J. Gardbergin artikkeliin Tidiga sommarvillor på Runsala. Ruissalon saari oli kuulunut kruunulle jo keskiajalta lähtien, mutta 1845 se luovutettiin Turun kaupungille virkistyskäyttöön. Saari jaettiin 47 palstaan, joista yksi tuli kaikkien kaupunkilaisten käyttöön ("yleinen käytävä"), loput myytiin 1847 huutokaupalla kaupungin porvaristolle. Huviloiden rakentaminen alkoi jo samana vuonna, ja ensimmäiset niistä olivat tyyliltään myöhäisempireä ja muistuttivat pienehköjä herraskartanoita.
Muutos tuli 1851 Turkuun muuttaneen ruotsalaisen G. Th. Chiewitzin mukana. Hän piirsi huviloita, joiden esikuvat olivat osin Sveitsistä, osin Englannista. Uudessa tyylissä luovuttiin saleista, kamareista ja symmetriasta, tilalle tulivat halli, suuret ikkunat ja veranta, koristeiksi lehtisahatut ornamentit. Chiewitzin kuoltua 1862 palattiin osittain 1840-luvun huviloiden tyyliin, mutta verannat ja lehtisahattu koristelu olivat tulleet jäädäkseen.
Jacob Seelan artikkeli on nimeltään Kring Finlands äldre glasindustri - Flaskor och buteljer under 200 år. Lasia on valmistettu vuosituhansia, mutta Suomessa sitä yritettiin ensi kerran 1681-1685 Uudenkaupungin lasitehtaassa, tuotannosta on jäljellä vain joitakin sirpaleita. 1748 perustettuu Åvikin lasitehdas, ja myöhemmin 1700-luvun aikana 11 muutakin tehdasta. Åvikin tuotanto oli laadukkainta, mutta Olhavan Nybyn tehtaan suurinta volyymiltään. Suomen tehtaat tuottivat pääasiassa vihertävää ikkunalasia ja erikokoisia pulloja ruskeasta, vihreästä ja värittömästä lasista, samoin apteekkilasia.
Varhaiset viinipullot olivat vapaasti puhallettuja, kaula oli pitkä ja maha matala ja puolipyöreä. Vuosisadan lopulla tulivat sylinterimäiset muottiin puhalletut pullot, joiden esikuvina olivat englantilaiset portviinipullot. Saksalaisesta perinteestä tuli sen sijaan muottiin puhallettu nelikulmainen viinapullo. Vuodesta 1809 1880-luvun alkuun perustettiin 22 uutta lasitehdasta. uusina esinetyyppeinä tulevat olutpullo ja mineraalivesipullo.
Seela toteaa artikkelissaan suomalaisten lasitehtaiden tuotannon olleen ensimmäiset 200 vuotta jokseenkin heikkotasoista kansainvälisesti vertailtuna. Syinä olivat pääomien, teknisen osaamisen ja ammattitaitoisen työvoiman puute. Raaka-aineet olivat huonoja ja markkinat pienet. Vain Adolf Törngrenin johtama Nuutajärvi nousi 1800-luvulla korkeammalle tasolle ennen industrialismin läpimurtoa 1880-luvulta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti