Esinetuntemusmielessä mielenkiintoisin oli juttu Ornon valaisimista. Valaisimet jäävät kokoelmatyössä jollain tavoin paitsioon, nehän ovat usein kiinteää tai puolikiinteää sisustusta ja siten enemmän rakennustutkijoiden heiniä. Toisena esineaiheena oli hopea, joka on tutumpaa settiä jo parinkin hopeanäyttelyn teossa mukana olleena.
Jatkoksi nolojen tunnustusten sarjaan on vielä se, etten tähän asti ollut tiennyt että Moision kartanossa on yksi suurimmista Wäinö Aaltosen teosten yksityiskokoelmista. Suurin julkinen kokoelma on toki meillä Turussa taiteilijan nimikkomuseossa.
Hieman erilainen aihe oli juttu promootioperinteestä, itsenäisen Suomen ensimmäisestä promootiosta Helsingin yliopistossa tulee kuluneeksi tänä vuonna 100 vuotta. Helsingin promootiojuhlinnalla on vaikuttava loppuhuipennus: varhain aamulla yliopiston parvekkeelta nousevalle auringolle pidettävä puhe. Kaiketi joku puhekuntoinen siihen aina löytyy.
Kotimaassa oli matkailstu myös Emil Wikströmin ateljeekodissa Sääksmäellä, ja siellähän tuli käytyä itsekin kesäretkellä viime vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti