Arabian leimat ovat tietysti tuttuakin tutumpaa huttua, mutta se ei, että työnjohtaja Edvin Lindqvist selvitti ne vasta 1960-luvulla, jolloin tehdas oli ehtinyt toimia jo vuosisadan ajan eikä urakka ollut niinkään helppo.
Aivan uutena tuli sen sijaan Greta Skogster-Lehtisen rooli tekstiilitaiteilijana, jonka suunnitelmien mukaan on toteutettu suuret määrät töitä arvotiloihin eduskuntataloa myöten, sota-aikana jopa tuohesta ja oljesta. Hänestä on tulossa kirja myöhemmin keväällä, pidetäänpä mielessä.
Tuntematon entuudestaan oli myös maailmanperintökohteeksi listattu Luulajan kirkkokylä tai oikeastaan jo -kaupunki, joka on vuosisatojen mittaan muodostunut kauempana asuneiden kirkossakävijöiden yöpymispaikaksi rakennetuista tuvista. Suomen puolella ei näin laajaa kokonaisuutta ole säilynyt. Luulajan kylää on myös laajennettu skansenmaisella muualta siirrettyjen rakennusten ulkoilmamuseolla.
Lehdessä esiteltiin hopeaa keräilevä pariskunta, jonka kokoelmiin kuuluu myös kultaseppä Herman Wistin tuotantoa, vieläpä siitä hopeaerästä, jota haettiin kätköstään elokuvassa Hopeaa rajan takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti