Ruissalo kävellen

Ruissalon saaren päästä päähän kulkee paitsi maantie, myös asfaltoitu pyörätie sekä päällystämätön kävelytie, edellinen maantien eteläpuolella, jälkimmäinen sen pohjoispuolella. Kävelytien länsipää näyttää tältä, ja sille pääsee helpoimmin jäämällä pois bussista hotellin pysäkillä.

Kartan mukaan tummansinistä viivaa riittää edessä 6,4 kilometriä.

Vaan eihän sitä yhteen menoon tarvitse paarustaa. Reitin varrelta löytyy mm. Ruissalon kahvila Punainen Tupa.

Kuuvan tienhaaran vanhan, jo pitkään suljettuna olleen kaupan viereen oli ilmestynyt jäätelökioski.

Aika lailla matkan keskikohdasta löytyy myös hyvä lounaspaikka, Honkapirtti. Menu on joka päivä sama, hernekeittoa ja pannaria. Rakennus on myös osa Suomen sotahistoriaa, onhan se JR14:n sotilaiden Itä-Karjalan hirsistä rakentama. Rykmentti koottiin Turun ja lähikuntien miehistä ja sen sotaretki vei aina Jäämeren rannalle, mistä muistona ruokasalin seinällä onkin rykmentin tunnus, jääkarhu.

Luontokuvaajaksihan minusta ei ole, kännykällä ainakaan, mutta Ruissalosta voi leikillisesti sanoen löytää kaikkea arktisesta trooppiseen. Vaihtelua tuo myös maaaston mäkisyys, nousuja ja laskuja riittää.

Matkan varrelta, aivan maantien reunalta, löytyy myös FONS CHORAEI PHOEBEI PERENNIS – runoilija Choraeuksen alati pulppuava lähde, jonka kivinen allas on valmistunut jo 1849.

Vähän lähteestä eteenpäin Yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jossa voi ihmetellä paljon eksoottisimpiakin kasveja.

Hieman reitiltä poiketen löytää lintutornin.

Tähän reitti sitten itäpäässä päättyy, tai alkaa, näkökulmasta riippuen.

Kotiin voi palata bussilla, tai kävellä läheiselle Ruissalon telakalle ja tehdä osan matkaa vesitse, Martinsillan pieleen keskustassa.

.

Uutta Finnassa (kesäkuu 2020)

Kaikkiaan 396 uutta valokuvaa ja esinettä, joista tässä aurinkokello 1700-luvulta...

Turun harja- ja sivellintehtaan partasuti...

kisalippis...

tulitikkurasia...

suojeluskuntapuvun rekonstruktio...

kastemyssy...

ja tytön puku Turun linnan pohjoisen näyttelyhallin uudessa näyttelyssä.

.

Karjala & Keihässalmi

Forum Marinumin sotalaivat aukenivat taas yleisölle heinäkuun alusta. Tässä ollaan tykkivene Karjalan kannella, ja tuossa oikeallahan on miinalaiva Keihässalmi.

Karjalan aseistuksena tuon keulan 120 mm Boforsin lisäksi laivasta löytyy tämä sukellusveneiden torjuntaan käytetyt syvyysraketinheittimet, tässä paapuurin puolella aluksen sisään käännettynä (vasemmalla heittimen ammuksia, oikealla 120 mm kranaatti)...

ja tässä tyyrpuurin puolella taisteluasentoon käännettynä.

Laivasta löytyy myös kaksi 40 mm tykkiä...

ja 23 mm ilmatorjuntatykkejä.

Karjala oli viimeinen avonaisella komentosillalla varustettu merivoimissamme. Eihän merimies säätä säiky, mutta aika hyytävää on kyydin täytynyt syksyisellä merellä olla.

Komentosillan alapuolella on ruorihytti eli ohjaamo.

Vuonna 2001 museoidun laivan tietotekniikka on jo aika nostalgista.

Taistelukeskuksessa oli jo paljonkin teknologiaa. Merisotaa voi siis käydä mukavasti sisätiloistakin käsin.

Sukellusveneen torjuntakeskus.

Osastonjohtokeskus oli laivueen komentajan työpaikka.

Radiohytti.

Karjalassa oli 70 hengen miehisto, joten punkkaa riittää alemmilla kansilla.

Upseereilla oli toki väljempää...

kapteenista puhumattakaan.

Keittiö...

ja kanttiini, Karjala-henkisine sisustuksineen.

Perästä löytyy varaohjauspaikan komea ruori. Saaristoajon ja taisteluhälytyksen aikana oli se oli miehitetty siltä varalta että yhtyes ruorihytin ja peräsinkoneiston väliltä katkeaa.

Melkoisen moneen koloon Karjalassa pääsee sisään, mutta konehuoneeseen kurkistetaan tästä.

Jatketaanpa Keihässalmelle. Sen aseistuksena ovat tietysti pääasiassa miinat, joita voi laskea mereen kolmelta eri raiteelta  Miinojen molemmin puolin syvyyspommeja, oranssi lieriö on herätemiinojen raivausharjoituksessa käytetty rauvauksenilmaisin.

Miinateknologiaan liittyvää esineistöä.

Täällä kuten Karjalassakin maakrapuja valistettiin merisotilaiden elämästä tekstikylteillä.

Etukannen 30 mm kaksoistykki voi monelle tuoda mieleen dalekin.

Varsin ahdasta oli miehistöllä täälläkin, ja toki on sotalaivojen historiassa aina ollut.

Ja kapteenilla toki väljempää.

Jostain syystä olin ajatellut kapteenin hyllystä löytyvän Saattue Murmanskiin...

Komentosilta oli täälläkin avonainen. (Suoraan edessä laivahostelli S/S Bore, joka vinkiksi Turkuun tuleville majoituksen suhteen.)

Keihässalmen taistelukeskus...

ja radiohytti.

Kypäriä oli ympäri laivan taisteluasemiin menoa varten. Pyöreät levyt pantiin ikkuna-aukkojen eteen valojen pimentämiseksi yötaistelun aikana.

Mukavaa että laivat ovat taas auki. Moderneissa sotalaivoissa museokohteina ei oikeastaan olekaan tullut käytyä, muuta kuin näissä, ja Lontoon HMS Belfastissa.

Aiheeseen liittyviä videoita Youtubesta: