Osprey on julkaissut jo useammankin kirjasen vuonna 2001 alkaneesta "terrorismin vastaisesta sodasta", joista esimerkkinä käyköön tänä vuonna ilmestynyt Leigh Nevillen US Army Green Beret in Afghanistan. Vihreinä baretteina tunnetut armeijan erikoisjoukot perustettiin 1952 ja tunnetuksi ne tulivat Vietnamin sodassa organisoidessaan vähemmistökansallisuuksien (montagnardit) vastarintaa Vietkongia vastaan.
Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen syntyi samanlainen tilanne, kun Yhdysvallat lähetti erikoisjoukkonsa Afganistanin talibanhallintoa vastustaneen pohjoisen liiton sotapäälliköiden tueksi. Talibanvalta kukistuikin nopeasti vihreiden barettien toimiessa USA:n ilmavoimien tulenjohtajina, kirjaimellisesti räjäyttäen vastustajat pohjoisen liiton joukkojen tieltä. Kirja kuvaa siis vuosien 2001-2002 "hyviä alkuaikoja", ei enää quagmirea johon tilanne Afganistanissa ajautui ja edelleen jatkuu.
Tunnustan etteivät nämä uusimmat sodat kauheasti kiinnosta, ja niistä kertovat ospreyt tulee selattua enemmänkin kursorisesti läpi, mutta tämä oli hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitettu ja tuli tavallista tarkemmin luettua. En ollut tiennytkään että erikoisjoukkojen sotilaat kantoivat sotilaspuvuissaan New Yorkin palolaitoksen merkkiä muistona iskuissa surmansa saaneista palomiehistä, tai että kaksoistornien raunioiden metallikappaleita tuotiin mukana haudattaviksi Afganistanin maaperään symboliksi suoritetusta kostosta.
Erikoisjoukoille sallitaan enemmän kuin rivimosureille, ja yksi myönnytys näkyy kannen kuvassa: Afganistanissa parta on miehen merkki, ja niinpä vihreät baretitkin kasvattivat parran katu- tai paremminkin vuoristouskottavuutensa parantamiseksi. Myös pukeutuminen, baseball-lippiksiä myöten, oli epäsotilaallisempaa, mutta tekninen varustelu huipputasoa. Sotilasarvoltaan kapteeni esiteltiin afgaaneille everstinä, sillä tittelit olivat arvossaan, olivathan sotapäällikötkin kaikki "kenraaleja".
Afganistanilainen sodankäynti oli omintakeista. Taisteluissa ammuttiin sarjatulella päin vihollista suoraan soittoa niin kauan kuin ammuksia riitti, sen jälkeen soiteltiin radiopuhelimella vastapuolelle ja neuvoteltiin. Varsin usein amerikkalaiset huomasivat talibanitaistelijoiden loikanneen "liittolaisikseen" terrorismin vastaisessa taistelussa. Uusien "ystävien" lisäksi oli työ ja tuska estää entisiä tappamasta toisiaan, olivathan pohjoisen liiton sotapäälliköt usein toistensa perivihollisia.
Kirja on amerikkalaisen sotilaskoulutuksen ja tulivoiman kehumista, mutta mielenkiintoista kyllä kaikkeen koulutettuja eliittisotilaita ei kuitenkaan ollut opetettu ratsastamaan, vaan afgaaniponien selkään jouduttiin kylmiltään, kovissa puusatuloissa, joiden jalustimetkin olivat liian suuria amerikkalaissaappaille. Pian saatiin autotkin alle, mutta taisteluun hevosella karauttavasta erikoisjoukkojen sotilaasta tuli mediassa niin ikoninen hahmo että se on valettu pronssiin muistomerkiksi New Yorkiin.
maanantai 6. kesäkuuta 2016
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
Puolustusvoimien lippujuhlapäivä Turussa 4.6.2016
Päivän kunniaksi Forum Marinumin alueella oli esillä maa- ja merivoimien kalustoa. Heti portilla oli vastassa rynnäkköpanssarivaunu Combat Vehicle 90 eli CV90, tarkemmin ottaen CV9030, joka on varustettu 30 mm tykillä, ja johon mahtuu 3 hengen miehistön lisäksi 8 jalkaväkisotilasta.
Kranaatinheitinpanssariajoneuvo AMOS-FIN...
...120 mm kranaatteineen.
ASRAD-R eli ItO 2005 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Unimog 5000 -maastokuorma-autoalustalla.
NASAMS ITo 12 ohjuslavetti.
Sen ohjauspaneelin ovea ei ollut jätetty ainakaan yhden lukituksen varaan.
Paseja oli useitakin, tässä yksi YK:n rauhanturvajoukkojen valkoisena.
Pasin sisustaa.
Eteläafrikkalaista valmistetta oleva raskas partioajoneuvo RG32M.
Rannikkolaivasto oli mukana viidellä aluksella, useimpien sisätiloissa kuvaaminen kiellettyä, mutta tässä muutama merihenkinen kuva kansilta.
Öljyntorjunta-alus Hylje.
Rauma-luokan ohjusvene Naantali, kuvattuna Hylkeen perästä.
Miinaetsintäalus Katanpää.
Miinalaiva Hämeenmaa.
Maihinnousualuksia edustivat nuorempi Jehu (etualalla) ja vanhempi Jurmo.
Klo 14:ksi kiirehdimme Uudenmaankadun varteen katselemaan puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraatia, joka olikin ensimmäistä kertaa Turussa.
Viimeisenä marssi laivaston soittokunta, joka olisi esiintynyt vielä klo 18 Forum Marinumin luona, mutta sinne en enää jaksanut.
.
Kranaatinheitinpanssariajoneuvo AMOS-FIN...
...120 mm kranaatteineen.
ASRAD-R eli ItO 2005 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Unimog 5000 -maastokuorma-autoalustalla.
NASAMS ITo 12 ohjuslavetti.
Sen ohjauspaneelin ovea ei ollut jätetty ainakaan yhden lukituksen varaan.
Paseja oli useitakin, tässä yksi YK:n rauhanturvajoukkojen valkoisena.
Pasin sisustaa.
Eteläafrikkalaista valmistetta oleva raskas partioajoneuvo RG32M.
Rannikkolaivasto oli mukana viidellä aluksella, useimpien sisätiloissa kuvaaminen kiellettyä, mutta tässä muutama merihenkinen kuva kansilta.
Öljyntorjunta-alus Hylje.
Rauma-luokan ohjusvene Naantali, kuvattuna Hylkeen perästä.
Miinaetsintäalus Katanpää.
Miinalaiva Hämeenmaa.
Maihinnousualuksia edustivat nuorempi Jehu (etualalla) ja vanhempi Jurmo.
Klo 14:ksi kiirehdimme Uudenmaankadun varteen katselemaan puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraatia, joka olikin ensimmäistä kertaa Turussa.
Viimeisenä marssi laivaston soittokunta, joka olisi esiintynyt vielä klo 18 Forum Marinumin luona, mutta sinne en enää jaksanut.
.
lauantai 4. kesäkuuta 2016
100 vuotta Brusilovin hyökkäyksestä
Vuosi 1916 muistetaan erityisesti kahdesta länsirintaman jättiläistaistelusta, Verdunista ja Sommesta, mutta myös itärintamalla taisteltiin. Tasan sata vuotta sitten tsaarin armeija aloitti offensiivin, joka menestyi kuitenkin vain yhden komentajan lohkolla, jopa niin että koko hyökkäys sai hänestä nimensä: Brusilovin hyökkäys.
Aleksei Brusilovin kunniaksi lyötiin vielä samana vuonna muistomitali, jollainen löytyy Turun museokeskuksen kokoelmista. Sen etupuolella on kenraalin rintakuva ja nimi...
...ja takana tykki, vuosiluvut 1914-1915-1916 ylistys liittolaisille ja luettelo ententevalloista: Venäjä, Ranska, Englanti, Italia, Belgia, Serbia ja Japani.
Edes vallankumous ei lopettanut Brusilovin sotilasuraa, vaan hän toimi myöhemmin myös puna-armeijan komentajana. Hänen muistelmiensa englannos (A Soldier's Note Book) on varsin usein lähteenä englanninkielisissä esityksissä ensimmäisen maailmansodan itärintamasta.
Aleksei Brusilovin kunniaksi lyötiin vielä samana vuonna muistomitali, jollainen löytyy Turun museokeskuksen kokoelmista. Sen etupuolella on kenraalin rintakuva ja nimi...
...ja takana tykki, vuosiluvut 1914-1915-1916 ylistys liittolaisille ja luettelo ententevalloista: Venäjä, Ranska, Englanti, Italia, Belgia, Serbia ja Japani.
Edes vallankumous ei lopettanut Brusilovin sotilasuraa, vaan hän toimi myöhemmin myös puna-armeijan komentajana. Hänen muistelmiensa englannos (A Soldier's Note Book) on varsin usein lähteenä englanninkielisissä esityksissä ensimmäisen maailmansodan itärintamasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


