keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Hattulan Pyhän Ristin kirkko (2)

Hattulan Pyhän Ristin kirkon sisäpuolella olikin sitten nähtävää vaikka miten paljon, kirkkohan on, niin voi sanoa, Suomen sikstiiniläiskappeli, täynnänsä maalauskoristelua 1510-luvulta: kuvasarjoja luomiskertomuksesta viimeiseen tuomioon ja tarinaan siitä miten keisari Konstantinuksen äiti Helena löysi pyhän ristin Jerusalemista.

 





Lisäksi kirkkosalissa on Suomen vanhin saarnatuoli vuodelta 1550...


...ja uudempi 1700-luvun alusta oleva.


Jälkimmäistä kannatteli Pyhä Kristoforos.


 Kirkossa on myös n. 40 keskiaikaista puuveistosta, kuten Pyhä Yrjänä -ryhmä...


ja värinsä suurenmoisesti säilyttänyt Hattulan madonna.


Puinen kasteallas jäljitteli muodoltaan ehtoollismaljaa eli kalkkia.


Hautajaisvaakunat ovat 1600-luvun kerrostuma, aatelissuvut täyttivät niillä kotipitäjiensä kirkot.


Alttaritaulu on Nils Schillmarkin työ vuodelta 1782.


Sakaristossa oli sielläkin seinämaalauksia, kuten kuollut Kristus...


keskiaikainen kattokruunu (taustalla Jeesuksen sukupuu)...


ja piscina, johon pyhitetty vesi kaadettiin. Kastevesi kaadetaan siihen yhä.


Uskomaton taideluomus kaiken kaikkiaan. Parempia kuvia löytää Tottosaaren sivuilta.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Hattulan Pyhän Ristin kirkko (1)

Hattulan Pyhän Ristin kirkko oli retken pääkohde, se kierrettiin Ilari Aallon opastuksella ulkoa ja sisältä. Tänään katsellaan ulkopuolta.


Länsipäätyä ja kellotapuli. Aikoinaan hautojen täytämä kirkkomaa oli voikukkien valtaama. Oppaana oli täälläkin Ilari Aalto ja hämmästyksekseni kuulin että kirkko oli 1800-luvulla uuden kirkon valmistuttua ollut pari vuosikymmentä hylättynä ennen kuin varhaiset antikvaarit ymmärsivät sen arvon.


Seinien reiät olivat rakennustelineiden vaakapalkkien paikkoja.


Länsipäädyn ristin "poikkipuun" on arveltu viittaavan kirkon arvokkaimpaan reliikkiin, palaan Jesuksen ristinpuuta, jota ilmeisesti säilytettiin sisällä olevan ristiinnaulitunkuvan pystypuussa.


Toinen erikoisuus ovat eri puolilla kirkon seiniä olevat kasvot, rakentajienko?



Itäpääty. Hattulan kirkko on Turun tuomiokirkon ohella ainoa keskiaikainen tiilikirkko, ja se on ajoitettu samanaikaiseksi Hämeen linnan tiilirakennusvaiheen kanssa, siis 1400-luvun jälkipuoliskolle.


Ikkunan yläpuolella on kuvattu Golgata-näkymä, pyhään ristiin liittyvä sekin.


Itäpäädyssä on erityisen runsaasti pyhiinvaeltajien puumerkkejä. Toisin kuin kivikirkot, Hattulan kirkon seinät eivät koskaan ole olleet rapattuja, joten merkit ovat suoraan tiileen tehtyinä säilyneet. Rapatuista seinistä ne ovat kadonneet rappauksen mukana.


Kirkkomaalle vie kaksi porttia, tämä pohjoisempi on aiemmin ajoitettu keskiajalle, mutta nyttemmin 1700-luvulle (Markus Hiekkanen).




Hautojen puiset ristit ovat kadonneet, kirkkomaalla on enä pari metallista ristiä ja tämä vaikuttava paai kirkkoherra Gustaf Polvianderin (1747-1805) hauta.


Haudan vieressä, sakariston puolella kirkkoa on jäljellä perustukset rakennelmasta, jonka funktio on jäänyt mysteeriksi: alkuperäinen sakaristo vai pyhiinvaellukseen liittyvä sivukappeli?


.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Mierolan silta

Suomen keskiajan arkeologian seuran retkellä Kanta-Hämeeseen lauantaina ensimmäinen kohde oli Mierolan silta Hattulassa.




Nähtävyys oli kyltitetty kolmella kielellä.


Suomenkielisessä versiossa kerrotaan vanhan sillan tuhoutuneen "taistelujen aikana", mikä tarkoittaa vuoden 1918 sisällissotaa (muilla kielillä sisällissota mainittiinkin), jossa punaiset polttivat sillan vetäytyessään.


Pohdiskelimme kyltin äärellä mitä tarkoittaa tukiansassilta, mutta Wikipediastahan sekin selviää, lyhyesti kerrottuna "tukiansas on sidepalkki, joka on vahvistettu palkin alapuolisilla vinotuilla". Uusi silta valmistui siis 1919 ja oli Suomen ensimmäisiä teräsbetonisiltoja, suunnittelijana Sigurd Frosterus. Museosilta se on ollut jo vuodesta 1982.

Paikalla oli muinaisempaakin nähtävää, yksi Hämeen lukuisista kuppikivistä. Sitä esitteli oppaana toiminut arkeologi Ilari Aalto (Ilari ei ollut pukeutunut 1800-luvun amerikkalaiseksi ratsuväkisotilaaksi vaikka kuvasta sellaisen vaikutelman ehkä saakin).


 Kuppeja ei ollut monta, tosin ne olivat sitäkin suurempia.


Varsinaisesti olimme tulleet paikalle koska sillankorvassa oli kahvila, jossa nautittiin ohjelmaan merkitty aamiainen (klo 10 aamupäivällä).


Kahvilan rannasta avautui näkymä Mierolansalmelle. Jossain edempänä aukeaa seuraava suurempi selkä, Vanajavesi.


Kuulimme senkin että Hämeen vesistöhistoriassa on ollut paljonkin pinnankorkeuden vaihtelua ja että esim. kivikauden asuinpaikat ovat nykyään useimmiten veden alla.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...