Khan: The Rise of the Mongols esiteltiin
täällä, nyt lyhyt katsaus pelin kulkuun sen alusta. Sitä ennen vilkaistaan miltä Euroopan kulmilla näytti. Kuvassa vaihtoehtoiset counterit, joissa innostus historiallisiin kuva-aiheisiin yhdistettynä tietokonegrafiikan hallitsemiseen oli johtanut melkoisen kirjavaan ja vaikeaselkoiseen lopputulokseen. Ainoa parannus oli oikeastaan vain
forage valuen lisääminen (se ilmoittaa tarvittavan huollon määrän).
Painopiste oli kuitenkin idässä. Mongoliarmeijat valtasivat tanguuttien
Xi Xian ja jürchenien
Ch'inin kaupungit kerta toisensa jälkeen, mutta miehitysjoukkojen puutteessa mongolien vastainen liittokunta ("Kingdoms") pystyi pitkään saamaan ne aina uudelleen hallintaansa.
Myös Korea jäi mongolivallan alle, mutta hankiinalaisen
Sung-dynastian (tai tarkemmin ottaen Eteläisen Sungin) alueella runous, kalligrafia ja keramikka jatkuivat hienostuneella tasollaan, joskin teekuppi saattoi ajoittain käsissä täristä Jangtsejoen takaisia uutisia kuunnellessa. Pelattujen 7-8 kierroksen aikana ei mongoliarmeija sen maaperälle ehtinyt, mutta veihän Kiinan valtaaminen aikoinaankin vuosikymmeniä (1 kierros on tässä pelissä 5 vuotta; kartta tuon ajan Kiinasta
täällä).
Skenario käsitti vain pelin 5 ensimmäistä kierrosta ja liittoutuneet voittivat sen pisteissä kirkkaasti. Onnekkaat tapahtumaheitot toivat riveihin kristikunnan ja islamin maita, joiden verotulot kasvattivat rahamassin ja samalla voittopisteet melkoisiksi. Jatkoimme kuitenkin vielä 2-3 kierrosta, joiden aikana toimintaa nähtiin muuallakin, ja tapahtumana mm. rutto, joka pyyhkäisi yli koko tunnetun maailman hämmästyttävän vähin tuhoin, pahimmin kärsivät Japani ja Intian hinduruhtinaskunnat.
Euroopassa mongolit saivat diplomatian keinoin puolelleen Unkarin, joka kävi hävittämässä naapurimaansa "Balkanin" (
Balkans, lähinnä Serbia ja Bulgaria). Kosto tuli keisari Fredrik II:n johtaman Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan armeijan muodossa. (Kristikunnan pettäneiden unkarilaisten counterit on käännetty raidalliselle "mongolipuolelleen".)
Islamin maissa olin jo vaihtanut counterit alkuperäisiin, mutta sitten mongolit saivat diplomatialla puolelleen merkittävän
Khwarizmin valtakunnan... (Mongolien kontrolli merkitty mustalla muoviristillä, liittokunnan punaisella, puolueettomien valkoisella.)
...ja vaihdettuaan counterit takaisin uudempiin hyökkäsivät
Ghuridien (lähinnä Afganistanin alueella sijainneille) maille.
Delhin sulttaanikunta ryhmittyi nopeasti vastaiskuun (pino oikealla)...
... ja valtasikin Heratin takaisin ennen pelin loppua.
Etelä- ja Kaakois-Aasia eivät ehtineet mukaan ollenkaan, joten sotanorsuja ei taisteluissa nähty. Kuvassa pari kartan väritysvirhettä:
Mienin (Burma) kuuluisi olla sinisellä ja
Nan Chaun (Laos ja Yunnan) keltaisella. Countereiden värit ovat oikein.
Ainakin alkuun peli on liittokunnan kannalta melko pitkäveteistä. Mongoliarmeija on niin ylivoimainen etteivät sen vastustajat voi kuin kykkiä kaupungeissa odottamassa hyökkäystä ja toivoa että mongoli heittää tavallisesti saavuttamassaan maksimisarakkeessa ykkösen eli tuloksen BB (blood bath), jolloin hyökkääjä kärsii edes jotain tappioita. Kun tappioista usein menettää stratagemcounterin, käyvät nekin pian liittokunnalta vähiin, ja mongoli voi voittaessaan saada niitä kaksikin. Tosin pelaamassamme pelissä suurkaani kuoli tapahtumaheiton seurauksena ja mongoli menetti kaikki senhetkiset stratageminsa. Näitä sotajuonia eli metkuja käytetään lähinnä lisätehoina taisteluissa ja diplomaattisissa hankkeissa.
Edes hiukan mielenkiintoisemmaksia homma menee kun muiden kulttuuripiirien armeijat alkavat taistella keskenään, nimellisesti siis joko mongolien puolella tai näitä vastaan, mutta tosiasiallisesti kuvaten 1200-luvun eri puolilla maailmaa käytyjä sotia kuten ristiretkiä jne. Pelin erikoisuus on sekin että liittokunnan kassa on yhteinen eli Skandinaviasta kerätyillä veroilla voi tukea Japanin armeijaa ja päinvastoin.
Jos tämä nyt ei pelattavuudessaan kovin korkealle kohoa, niin opettavaisena katsauksena tuon ajan maailmanhistoriaan tällä on paikkansa. Huom. Olen käyttänyt 1200-luvun valtakunnista kartalla olevia
nimityksiä. Kuten linkkejä klikanneet huomasivat, ne eivät välttämättä
vastaa Wikipediasta löytyviä.