keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Saa kuvata ja jakaa


Kuvaaminen museoissa herättää aika ajoin pähkäilyä. Mitä se sisäänkäynnin luona lukeva teksti, joka sallii kuvaamisen "ilman salamaa ja jalustaa ja vain omaan käyttöön" oikein tarkoittaa? Turun museokeskus linjasi asiaa omalta osaltaan viime vuoden lopussa:
Turun museokeskuksen näyttelytiloissa yksityishenkilö saa kuvata ei-kaupalliseen yksityiskäyttöön tulevaa kuva-aineistoa ilman kuvauslupaa silloin:
- kun kuvauksessa ei käytetä salamaa eikä jalustaa
- eikä kuvaaminen aiheuta mitään erityisjärjestelyjä, vaan tapahtuu normaalin näyttelykäynnin yhteydessä.
Kuvaaminen ei kuitenkaan saa häiritä oppaita eikä muita näyttelyssä kävijöitä.
Ja miten niitä kuvia saa käyttää:
Yksityiskäyttö pitää sisällään myös esimerkiksi käytön internetissä omassa blogissa, omilla internetsivuilla tai sosiaalisessa mediassa.
Kuitenkin huomattakoon:
Wäinö Aaltosen museon taidenäyttelyissä ja muissa vaihtuvissa taidenäyttelyissä kuvaaminen ei-kaupalliseen yksityiskäyttöön on yleensä sallittua. Kuvaaminen saattaa kuitenkin olla kiellettyä joissakin näyttelyissä. Näyttelystä vastaava tutkija tai intendentti tiedottaa tästä lippukassojen ja valokuva-arkiston henkilökuntaa.
Ja koska kamerat räpsyvät tiuhimmin ns. lasten linnassa, niin kerrotaan vielä että:
Turun linnan Ritarisalissa on kuvaaminen sallittua myös käyttäen salamaa.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Jenkkilaivaston sissit

Kelpuutin Eugene Liptakin kirjoittaman World War II US Navy Special Warfare Units -kirjasen postauksen aiheeksi siksi, että näemmä, itse siis, voin vielä löytää jotain käymätöntäkin sarkaa toisesta maailmansodasta.

"Amphibious scouts & raiders" olivat tietysti tuttuja entuudestaan, he olivat niitä miehiä jotka ennen suurta maihinnousua nousivat öisin Normandian rannoille keräämän maanäytteitä ja tutkimaan kantaisiko rantahiekka panssareita. Sen sijaan "Beach Jumpers" oli osasto, jonka toiminta oli minulta mennyt aivan ohi. He harhauttivat vihollista maihinnousujen yhteydessä soittamalla nauhalta laivoista savuverhon suojassa kettinkien kolinaa, komentohuutoja, panssareiden moottoreiden pörinää yms. aivan toisaalla kuin mihin varsinainen maihinnousu suuntautui.

"Naval Combat Demolition Units" oli taas tuttu, sen epäkiitollisena tehtävänä oli räjäytellä Normandian maihinnousurannan teräsesteitä vihollistulessa. "Underwater Demolition Teams" teki sitä Tyynellämerellä. Tuntemattomampi puolestaan oli "Naval Group China", jonka tehtävänä oli kouluttaa kiinalaisia sissisotaan japanilaismiehittäjiä vastaan ja organisoida alasammuttujen amerikkalaislentäjien pelastamista. Erityisen keskeistä oli kuitenkin meteorologinen toiminta. Tyynenmeren säärintamat muodostuvat Aasian mantereella ja liikkuvat sieltä itään, joten Kiinaan sijoitetut sääasemat antoivat mahdollisuuden ennakoida säätilannetta Tyynenmeren saarille tehtyjen maihinnousujen aikana.

Piirtäjänä on ollut Johnny Shumate, taiteilijana keskikentän puurtaja, Pasilaa siteeratakseni.


maanantai 9. helmikuuta 2015

Euraasiaa jakamassa

Khan: The Rise of the Mongols esiteltiin täällä, nyt lyhyt katsaus pelin kulkuun sen alusta. Sitä ennen vilkaistaan miltä Euroopan kulmilla näytti. Kuvassa vaihtoehtoiset counterit, joissa innostus historiallisiin kuva-aiheisiin yhdistettynä tietokonegrafiikan hallitsemiseen oli johtanut melkoisen kirjavaan ja vaikeaselkoiseen lopputulokseen. Ainoa parannus oli oikeastaan vain forage valuen lisääminen (se ilmoittaa tarvittavan huollon määrän).


Painopiste oli kuitenkin idässä. Mongoliarmeijat valtasivat tanguuttien Xi Xian ja jürchenien Ch'inin kaupungit kerta toisensa jälkeen, mutta miehitysjoukkojen puutteessa mongolien vastainen liittokunta ("Kingdoms") pystyi pitkään saamaan ne aina uudelleen hallintaansa.


Myös Korea jäi mongolivallan alle, mutta hankiinalaisen Sung-dynastian (tai tarkemmin ottaen Eteläisen Sungin) alueella runous, kalligrafia ja keramikka jatkuivat hienostuneella tasollaan, joskin teekuppi saattoi ajoittain käsissä täristä Jangtsejoen takaisia uutisia kuunnellessa. Pelattujen 7-8 kierroksen aikana ei mongoliarmeija sen maaperälle ehtinyt, mutta veihän Kiinan valtaaminen aikoinaankin vuosikymmeniä (1 kierros on tässä pelissä 5 vuotta; kartta tuon ajan Kiinasta täällä).


Skenario käsitti vain pelin 5 ensimmäistä kierrosta ja liittoutuneet voittivat sen pisteissä kirkkaasti. Onnekkaat tapahtumaheitot toivat riveihin kristikunnan ja islamin maita, joiden verotulot kasvattivat rahamassin ja samalla voittopisteet melkoisiksi.  Jatkoimme kuitenkin vielä 2-3 kierrosta, joiden aikana toimintaa nähtiin muuallakin, ja tapahtumana mm. rutto, joka pyyhkäisi yli koko tunnetun maailman hämmästyttävän vähin tuhoin, pahimmin kärsivät Japani ja Intian hinduruhtinaskunnat.

Euroopassa mongolit saivat diplomatian keinoin puolelleen Unkarin, joka kävi hävittämässä naapurimaansa "Balkanin" (Balkans, lähinnä Serbia ja Bulgaria). Kosto tuli keisari Fredrik II:n johtaman Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan armeijan muodossa. (Kristikunnan pettäneiden unkarilaisten counterit on käännetty raidalliselle "mongolipuolelleen".)


Islamin maissa olin jo vaihtanut counterit alkuperäisiin, mutta sitten mongolit saivat diplomatialla puolelleen merkittävän Khwarizmin valtakunnan... (Mongolien kontrolli merkitty mustalla muoviristillä, liittokunnan punaisella, puolueettomien valkoisella.)


...ja vaihdettuaan counterit takaisin uudempiin hyökkäsivät Ghuridien (lähinnä Afganistanin alueella sijainneille) maille. Delhin sulttaanikunta ryhmittyi nopeasti vastaiskuun (pino oikealla)...



... ja valtasikin Heratin takaisin ennen pelin loppua.


Etelä- ja Kaakois-Aasia eivät ehtineet mukaan ollenkaan, joten sotanorsuja ei taisteluissa nähty. Kuvassa pari kartan väritysvirhettä: Mienin (Burma) kuuluisi olla sinisellä ja Nan Chaun (Laos ja Yunnan) keltaisella. Countereiden värit ovat oikein.


Ainakin alkuun peli on liittokunnan kannalta melko pitkäveteistä. Mongoliarmeija on niin ylivoimainen etteivät sen vastustajat voi kuin kykkiä kaupungeissa odottamassa hyökkäystä ja toivoa että mongoli heittää tavallisesti saavuttamassaan maksimisarakkeessa ykkösen eli tuloksen BB (blood bath), jolloin hyökkääjä kärsii edes jotain tappioita. Kun tappioista usein menettää stratagemcounterin, käyvät nekin pian liittokunnalta vähiin, ja mongoli voi voittaessaan saada niitä kaksikin. Tosin pelaamassamme pelissä suurkaani kuoli tapahtumaheiton seurauksena ja mongoli menetti kaikki senhetkiset stratageminsa. Näitä sotajuonia eli metkuja käytetään lähinnä lisätehoina taisteluissa ja diplomaattisissa hankkeissa.

Edes hiukan mielenkiintoisemmaksia homma menee kun muiden kulttuuripiirien armeijat alkavat taistella keskenään, nimellisesti siis joko mongolien puolella tai näitä vastaan, mutta tosiasiallisesti kuvaten 1200-luvun eri puolilla maailmaa käytyjä sotia kuten ristiretkiä jne. Pelin erikoisuus on sekin että liittokunnan kassa on yhteinen eli Skandinaviasta kerätyillä veroilla voi tukea Japanin armeijaa ja päinvastoin.

Jos tämä nyt ei pelattavuudessaan kovin korkealle kohoa, niin opettavaisena katsauksena tuon ajan maailmanhistoriaan tällä on paikkansa. Huom. Olen käyttänyt 1200-luvun valtakunnista kartalla olevia nimityksiä. Kuten linkkejä klikanneet huomasivat, ne eivät välttämättä vastaa Wikipediasta löytyviä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...