maanantai 12. syyskuuta 2016

Strategialautapeli Itä-Afrikan taisteluista

Saksan Itä-Afrikan taisteluista ensimmäisessä maailmansodassa ja niihin osallistuneista joukoista oli kolme vuotta sitten blogissa parikin postausta (täällä ja täällä). Palataanpa taas teemaan, tällä kertaa sodan tapahtumia 1914-1918 kuvaavan pelin Guns of the Askari kautta, joka ilmestyi Againts the Odds -lehden numerossa 38.

Ongelmana on ollut mallintaa se miten kenraali von Lettow-Vorbeck kykeni pitkittämään vastarintaansa sodan päättymiseen asti. Saksan Itä-Afrikka käsittää pelissä 35 paikkakuntaa, joista entente saa voittopisteen kustakin. Voittaakseen entente tarvitsee 34 pistettä. Kaikkiaan 44 kierrosta kestävän pelin 5. kierroksen lopussa lasketaan kuitenkin saksalaisten nettovoittopisteet (oman alueen ulkopuolelta vallatut miinus menetetyt omat) ja jos niitä on kaksikin, tulee ententen voitto mahdottomaksi. Kovin saksalaisten voitoksi pedatulta siis näyttää, ja tietyssä mielessä historiallisesti näin kävikin.

Counterit eivät järin ihmeellisiä ole, tässä esimerkkinä brittiarmeijaa. Arvot alareunassa ovat poikkeuksellisesti kaikki taisteluarvoja: vasemmalta lukien tykistöarvo, konekivääri/tykistön pikatuliarvo ja kiväärituliarvo (osuakseen pitää heittää noppatulos joka ei ole lukemaa korkeampi). Liikepisteet ovat vasemmassa reunassa.


Varsin karu on karttakin, vaikka karua oli toki savannikin taistelukenttänä kulku- ja huoltovaikeuksineen. Vain harvat ratalinjat tuovat vaihtelelua, ja joet ovat harvinaisen kökösti piirrettyjä.


Rintaman kulku Intian valtameren rannalla brittiläisen (Kenia) ja saksalaisen (Tansania) Itä-Afrikan rajalla, Kilimanjarovuoren tuntumassa. Ihmishahmoiset counterit ovat "kantajia", jotka ovat välttämättömiä huoltoketjun luomiseksi. Käytännössä tässä taistellaan melkein aina huollotta mikä heikentää taistelukykyä.


Sotatoimia nykyisen Tansanian, Kenian, Ugandan, Ruandan, Burundin ja Kongon alueella. Victoriajärvellä partioivat molempien puolten tykkiveneet joten molemmat myös pystyvät siirtämään joukkojaan vesitse.


Voittosäännöt eivät siis loppuun asti mietityiltä vaikuttaneet, mutta peli on vasta alussa ja katsotaan miten edistyy.

Saksan Itä-Afrikasta on toki muitakin pelejä, koko sodan käsittävät Strategy & Tacticsin Sideshow: The Campaign for German East Africa 1914-1918 ja Decision Gamesin Lettow-Vorbeck East Africa 1914-18, sekä yksittäisiä taisteluja kuvaavat The Battle of Tanga 1914 ja Jassin 1915. Jälkimmäisten skaalaa kuvannee se että mukana ovat joukkueenjohtajatkin omina countereinaan.

1 kommentti:

Juha Metsäkallas kirjoitti...

En ole pelannut peliä, mutta seurasin sen kehitystä aikoinaan ConsimWorldissä. Lehden kustajalla on nimittäin tapana esitellä peliä ennen sen julkaisua sopivan hypen kohottamiseksi. Tällöin jo kritisoitiin karttaa sen askeettisuudesta ja visuaalisesta ilmeestä. Olipa joku verrannut jossain museoiden kätköissä olevia sadan vuoden takaisia karttoja pelin karttaan ja todennut, että sata vuotta sitten Saksan Itä-Afrikassa kasvoi enemmän metsää.

Sääntöluonnoksessakin oli valittamista. Pahin moka liittyi jotenkin, kuinka vaikeaa missäkin maastossa oli liikkua siten, että marssimalla suoraan Intian valtamereen säästyi monelta vaivalta.

Varmasti lukuisia virheitä ja puutteita korjattiin painettuun versioon, mutta ikävältä kuulostaa, että voittoehtoihin on jäänyt tuollainen kämmä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...