perjantai 3. joulukuuta 2010

Colosseum, osa II

Keith Hopkinsin ja Mary Beardin The Colosseum on aiheensa suomenkielisen Wikipedia-artikkelin ainoa kirjallisuusmaininta ja suosittelemisen arvoinen se onkin. Vuonna 2004 kuollut Hopkins oli antiikintutkimuksen uudistaja ja erinomainen kirjoittaja.

Profile Booksin Wonders of the World -sarjassa julkaistu pokkari käsittelee Colosseumina tunnetun Flaviusten amfiteatterin rakentamista ja käyttöä antiikin aikana ja sen jälkeen, mukaan lukien sen päätyminen Riddley Scottin elokuvaan Gladiator ja Italian 5 centin kolikkoon.

Rakennelman oli tarkoitus ikuistaa Flavius-sukuisten keisareiden (Vespasianus ja hänen poikansa Titus ja Domitianus) voittoisa juutalaiskapinan kukistaminen (amfiteatteri rakennettiin sodasta saadulla ryöstösaaliilla) ja toisaalta pyyhkiä Vespasianuksen edeltäjän Neron muisto sijoittamalla rakennus Neron Domus aurean altaan paikalle. Eräässä mielessä Flaviukset eivät onnistuneet: amfiteatterin vieressä sijainnut Neron jättiläismäinen patsas, "kolossi", antoi sille nimen, joka on säilynyt nykyaikaan asti.

Eläimiä surmattiin areenalla valtavat määrät, ja suuri lienee ollut myös surmansa saaneiden gladiaattoreiden luku, vaikkeivat alkuunkaan kaikki kaksintaistelut päättyneet jommankumman kuolemaan. Hopkins osoittaa muuten, miten vähiin lähteisiin usein pitkällekin viedyt tulkinnat esitysten "aikataulusta" tai eri taistelijoiden ulkonäöstä perustuvat.

Mutta entäs yksi populaarikulttuurin kliseistä, leijonille heitetyt kristityt? Ainuttakaan asiaan liittyvää lähdettä ei ole, eikä myöhäisantiikin kristityilläkään ollut tällaista käsitystä. Keskiajalla Colosseumin itse asiassa luultiin olleen pakanuuden aikana auringonjumalan temppeli. Vasta renessanssiajan muinaistutkijoiden saatua selville rakennuksen käyttötarkoituksen katolinen kirkko kehitti huomattavan listan areenalla päivänsä päättäneitä marttyyreja.

Käytiinkö Colosseumilla "meritaisteluja"? Tämä klassillisen arkeologian asiantuntijoita 1800-luvulta asti riitaannuttanut kysymys ei ole laantunut vieläkään. Hopkins näyttää olleen sillä kannalla että se oli mahdotonta, mutta mm. Wikipedia on toista mieltä...

Colosseum on tunnettu myös rikkaasta kasvistostaan, lajeja on ollut parhaimmillaan useita satoja. Romanttisimman tulkinnan mukaan ne ovat versoneet eläinten turkeissa ympäri maailmaa tulleista siemenistä. Niin tai näin, ankara rikkaruohontorjunta on karsinut lajistoa raskaasti.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...