A complete collection of Osprey Vanguard

This series was published by Osprey between 1977 and 1988. All are out-of-print, but many of them were later re-published in New Vanguard series.

 

More info in LibraryThing.

Kolikko silkkitieltä

Tämänkertainen esine Turun linnan raha- ja mitalikabinetista tulee Englantiakin kauempaa.

Kyseessä on hopearaha eli dirhemi (nimi periytyy drakhmasta) samanidien valtakunnasta (819-999). Samanidien emiraatti käsitti alueita nykyisestä Iranista, Afganistanista ja Keski-Aasian tasavalloista:

Kartta: Wikimedia commons

Dirhemi on lyöty emiiri Nasr ibn Ahmadin hallituskaudella (914-943), tarkemmin sanoen islamilaisen ajanlaskun vuonna 315, joka osuu kristillisen kalenterin vuosille 927-928. Rahaa lyötiin eri puolilla valtakuntaa, ja tämä kolikko on peräisin Ferganasta. Ferganan laaksonhan me kaikki 1980-luvun televisiosarja Silkkitien katsoneet muistamme paikkana, josta kiinalaiset himoitsivat taivaallisia, "verta hikoilevia" sotaratsuja jo ennen sekä kristillisen että islamilaisen ajanlaskun alkua.

Pohjoismaihin päätyi viikinkikaudella melkoiset määrät hopearahaa täältä islamilaisen maailman itäisestä päästä, jossa myös kulttuuripiirin merkittävimmät hopeakaivokset sijaitsivat. Pohjolassa ei valuuttalaskureita kuitenkaan tarvittu, hopeaa mitattiin painonsa mukaan, ja arkeologisissa löydöissä on usein kolikoita jotka on pilkottu puolikkaisiiin tai neljänneksiin jotta tavarasta hopeana maksettu hinta on saatu mahdollisimman lähelle oikeaa. Arabialaisia kirjaimiakaan tuskin moni osasi, ja muita kuvioitahan ei islamilaisten maiden rahoissa ollut. Myös tässä kolikossa on reikä eli sitä on käytetty koruriipuksena.

Juoruilua Borgioista

Borgioiden toinen kausi alkoi Suomessa, minkä kunniaksi kaivoin esiin Christopher Hibbertin kirjan The Borgias, jonka lukemisen olin aloittanut jo edellisen kauden lopulla. Teoksen käsittelemä ajanjakso ulottuu ensimmäisestä Borgia-sukuisesta paavista Calixtus III:sta (paavina 1455-58) Lucrezian kuolemaan (1519).

Pian muistinkin taas miksi se jäi kesken. Hibbert saattoi olla hyvinkin ansioitunut historioitsija, mutta tämä ei kovin kummoista luettavaa ollut. Suhteellisen kritiikitöntä kronikointia, joka ajoittain latistuu luetteloksi siitä miten monta tuhatta dukaattia mikäkin Lucrezian käyttämä puku oli maksanut.

Pahinta on, ettei Hibbert pysy itsekään kärryillä kaikista juoruista. Kuoliko Lucrezian kamaripalvelija Pedro Calderonille synnyttämä lapsi pian kuolemansa jälkeen kuten yhtäällä väitetään, vai kasvoiko aikuiseksi kuten kirjan loppupuolella todetaan? Tai saiko Lucrezia todella lapsen hänelle? (Pedron kohtalo oli joka tapauksessa sama kuin TV-sarjan tallirenki Paolon.) Kaiken sekavuuden huipuksi Machiavellin eulogia Cesare Borgialle on painettu kahteen kertaan, vieläpä eri käännöksinä.

Nootitusta ei kirjassa ole, eikä lähdeluettelokaan pituudella huimaa. Pääasiallinen lähde näyttää olleen paavi Aleksanteri VI:n seremoniamestarina toiminut Johann Burchard (jonka roolissa TV-sarjassa on Simon McBurney). Taidanpa kiikuttaa opuksen museon kahvihuoneen kirjanvaihtohyllyyn odottamaan myötämielisempää lukijaa.

Borgiat - maan ja taivaan valtiaat myös Yle Areenalla.