Pärnun vanhaakaupunkia

Tallinnan portti ja syksyn lehdet. Barokkimuotoinen yläosa restauroitiin vasta 1800-luvun lopulla, kävi mm. Pärnun museon valokuvista ilmi.

Kuninkaankatu ja luterilaisen Elisabetinkirkon torni.

Tämä merkillinen rakenus on Mäkeläisen kirjassa nimetty vain suureksi hirsitaloksi 1600-luvulta. Merkillisen koristevyön merkitystä ei kerrottu.

Muraalitaidetta Eteläkadun (Louna tänav) itäpäässä.

Pitkään (joskin alunperin kadun vastakkaisella puolella) toiminut Sõõriku baar, jonka kanta-asiakkaiden annos vaikutti olevan kahvi ja puolen tusinaa munkkirinkeliä.

Punainen torni on ainoa jäännös keskiaikaisesta kaupunginmuurista, sen kaakkoistorni. Tornissa oli aikaisemmin ravintola, nyt koko paikka oli kiinni, ja Mäkeläisen kirjan mukaan Pärnun museo kunnostaa sitä käyttöönsä.

Seegi maja, sen paikalla oli keskiajalla Pyhän Hengen talo (sellainen oli Turussakin), ja 1600-luvulla perustusten päälle rakennetiin vaivaistalo. Talo on entisöity 1600-luvun asuun ja toimii ravintolana.

Vanha raatihuone 1700-luvun lopulta. Aleksanteri I majoittui siellä 1806, ja pianhan hänellä oli tilaisuus siihen Turussakin, sattuneesta syystä. Talossa nyt mm. matkailutoimisto.

Ortodoksista Katariinan kirkkoa 1760-luvulta sanotaan tyylikkäimmäksi ortodoksikirkoksi Virossa.

Malmön katu on saanut nimensä 1600-luvun malmölaisista kauppiaista.

Maria Magdalenan kilta toimi Pärnussa keskiajalla, nyt se on nimenä tälle kaupungin käsityöläisten myynti-, näyttely- ja ateljeetilalle. Valkoinen risti sinisellä pohjalla on Pärnun kaupungin lippu.

Ehkä jonkinlainen nähtävyys tämäkin: pub nimeltä Veerev Õlu, josta Mäkeläisen kirja kertoo löytyvän "nukkavierua virolais-ruotsalaista tunnelmaa". Poikkesin, mutta erityisen nukkavieruna en pitänyt.

Keskiaikaisesta Nikolainkirkosta on muistona enää 1989 pystytetty kivi. Nyt vasta sain selville senkin, että kirkossa säilytettiin Mustaa ristiä, joka katolisella ajalla teki Pärnusta merkittävän pyhiinvaelluskohteen ympäri Euroopan (käytiinkö siellä siis Suomestakin?). Risti oli ihmeen kaupalla pelastunut Vanhan Pärnun tuomiokirkosta, kun liettualaiset sen polttivat 1263 - mutta kenties nokeentunut, vai mistä nimi? Kirkko paloi reliikkeineen syyskuussa 1944, ja 1954 sen jäänteet purettiin kokonaan.

Keskiaikainen eli pohjoinen puoli vaikuttaa kadonneen kokonaan, siellä on nyt kokonan moderneja rakennuksia. Vanhimmat rakennusket löytyvät bastioninen sisäänsä sulkeman alueen uudemmasta eli eteläosasta.

Mörssäri Viron vapaussodasta

Pärnun museossa tuli vastaan tälläinenkin sotakone.

Ensimmäisen maailmansodan jumiuduttua juoksuhautoihin tuli armeijoille tarve kaikenlaisiin kaarituliaseisiin, joita nimitettiin miinanheittimiksi, mörssäreiksi ja kranaatinheittimiksi. Tämän malliksi teksti kertoi FR 38K - kirjaimet tulivat sanoista Franko-Russkij, ranskalais-venäläinen, sillä sitä valmistettiin ranskalaisen esikuvan mukaan Venäjällä. Tämä kappale oli peräisin Izorasta (Izhorsk?) ja valmistettu vuosien 1915-17 välillä.  Museossa oli myös laitteella ammuttu ammus.

No totta puhuen ammus oli moderni kopio.

Näyttelyteksti kertoi edelleen mörssärin kuuluneen mahdollisesti vapaussodan virolaiselle 6. tai 9. rykmentille, joista ainakin jälkimmäinen perustettiin Pärnun seudulla. Taisteluihin rykmentti osallistui saksalaisia vastaan etelässä ja venäläisiä vastaan idässä.

Pärnun bastionit, osa 2

Pärnun bastioneista tuli näemmä kerrottua ensimmäisen kerran jo yli kuusi vuotta sitten, mutta internethän on ikuinen ja ajaton, joten jatketaan nyt. Huomasin nimittäin, että niiden ainoan säilyneen osan luona on Vallikäär, jonka pohjalla on suurikoinen kaavio koko järjestelmästä.

Kaakkoiskulman Jupiter-bastioni.

Sitä vastapäätä luoteiskulmassa, joen puolella, oli Venus-bastioni, joka osittain on vielä jäljellä.

Bastionien välissä olevien ns. kurtiinimuurien edessä oli Pärnussa kolmessa kohtaa raveliiniksi sanottu kolmionmuotoinen varustus. Bastionien tavoin niilläkin oli nimet: idässä Mars- ja Aurinko-bastionien välissä Morgenstern...

...kaakossa, Riian portin suojana, Aurinko- ja Jupiter-bastionien välissä Mittagstern...

...ja lounaassa, Merkurius- ja Kuu-bastionien välissä, säilyneen Tallinnan portin suojana Abendstern.

Vanha tori sijaitsi kaupungin keskiaikaisessa osassa, sen tällä puolen on toisessa maailmansodassa tuhoutunut ja sodan jälkeen jäljettömiin purettu Nikolainkirkko.

1600-luvulla kaupungin keskus siirtyi uudelle torille (uus turg). Sen paikalla on nykyään Lastenpuisto. Torin tkana ortodoksinen Katariinankirkko.

Nikolainkadun (Nikolai tänav) ja Kuninkaankadun (Kuninga tänav) risteys. Kirkko on luterilainen Elisabetinkirkko, joka sai nimensä rakentamisen rahoittaneesta keisarinna Elisabetista.

Kuninkaankatu yhdisti Tallinnan portin lannessä ja Riian portin idässä. Ruotsin kaudella niiden nimet olivat Ruotsin kuninkaiden mukaan Kaarle Kustaan ja Kaarlen portit.