Lydia Koidula (1843-86) oli virolainen kirjailija ja kansallisrunoilija, jonka useimmat suomalaiset taitavat parhaiten muistaa 100 kroonin setelistä. Talo on hänen lapsuudenkotins, jossa isä Johann Voldemar Jannsen piti koulua ja toimitti ensimmäistä vironkielistä saanomalehteä nimeltä Perno Postimees.
Karun koululuokan lisäksi museossa on Jannsenien koti-interiöörejä.
Runsaasti oli myös perheelle kuuluneita kirjoja ja pikkuesineitä sekä valokuvia.
Viimeisenä oli huone jossa Lydia kuoli Kronstadtissa, jonne hän oli muuttanut latvialaisen meriupseerimiehensä mukana.
Lydia Koidulalle pystytettiin muistomerkki jo 1929, se on Pärnun keskustassa hänelle nimetyssä puistossa.
Koulumestari-isä sai oman veistoksensa vasta 2007, jolloin Perno Postimees -lehden ensimmäisen numeron ilmestymisestä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Veistos on vanhankaupungin keskeisellä Rüütli-kadulla.
Uuden kansanperinteen mukaan Jannsenin kädessä olevaa lehteä voi varmistaa itselleen vain hyviä uutisia koko päiväksi. Kovin kiiltäväksi ei se ole siitä vielä kulunut.
Ja sitten se Vanha Pärnu, jota olin etsimässä... Siitä on muistona vain 2001 pystytetty muistomerkki. Tuolloin tuli kuluneeksi 750 vuotta paikalla olleen tuomiokirkon vihkimisestä.
Tämä Vanha Pärnu, joskus myön nimellä Perona tunnettu, oli eri paikka kuin nykyinen Pärnu, joka kuitenkin laskee vuoden 1251 perustamisvuodekseen. Raja kulki aikoinaan Pärnujoessa, ja joen pohjoispuolen Vanhoine Pärnuineen kuului Saarenmaan-Läänemaan hiippakuntaan (kuten Kuressaaren ja Haapsalun linnatkin), eteläpuolen ns. Uusi Pärnu saksalaisen ritarikunnan alueisiin. Vanhankaupungin alueella sijainneen ritarikunnan viimeisetkin jäänteet hävitettiin neuvostovuosina.
