Prahan linnan historian museo

Prahan kuninkaanlinna kellarikerroksissa on linnavuoren 1000-vuotisesta historiasta kertova näyttely. Sisään mennään linnan alapihalta.

Itse asiassa ei tuhatkaan vuotta riitä, vaan Prahasta on löydetty myös kivikauden ihmisten järsimiä mammutinluita.

Joko on tullut monasti kerrottua miten kammat ovat olleet samanlaisia eri puolilla maailmaa? Samanlaisia kaivetaan esiin keskiaikaisen Turun maaperästäkin.

Kuolleiden ylösnousemus keskiaikaisesta käsikirjoituksesta.

Soturin hauta 800-luvulta jKr.

Kengät keskiaikaisesta piispanhaudasta. Sitä en muista olisiko takana ollut kalkki myös sieltä. Piispojen hautoihin, myös Suomessa, oli tapana panna sitä varten valmistettu ehtollismalja.

Ottokar II:n haudan kipsikopio. En taida olla ainoa jolle nimestä Ottokar tulee aina mieleen Tintti-sarjakuvat.

Museon kuuluisin esine oli osa tätä kokonaisuutta.

Netistä löydätte huomattavasti parempia kuvia ns. P. Wenceslauksen kypärästä, joka on kaikkien keskiajan kypäröistä ja haarniskoista kertovien esitysten vakiokuvitusta.

Museon suurin osa oli hämyisää vitriinimaailmaa...

mutta kierros vei myös linnan alkuperäisiin osiin, kuten kyökin ja käymälän yhdistelmään...

ja barokki-interiööreihin.

Ja toki sieltä löytyi linnan alueen pienoismalli. Vanha kuninkaanlinna museoineen sijaitsee alueen eteläreunalla, siis kuvassa vasemmalla.

.

Prahan kuninkaanlinna

Prahan linnan alueella on ainakin kymmenkunta maksullista museota tai muuta kohdetta. Kaikkiin ei millään jaksanut joten ostimme lipun viiteen kohteeseen. Yksi niistä oli vanha kuninkaanlinna, jonka sisäänkäynti oli tämännäköinen, aivan suuren aukion reunalla.

Heti kättelyssä tultiin linnan suurimpaan tilaan, vuoden 1500 tienoilla valmistuneeseen Vladislavin halliin.

Maarekisterin säilytyshuoneen kattoa ja seiniä koristivat aatelissukujen vaakunat.

Kaakeliuuneilla on täälläkin lämmitetty. Uuneissa ei näy luukkuja koska niitä lämmitettiin naapurihuoneesta käsin. Savu ja noki eivät häirinneet lämmitettävää huonetta.

Kaapit olivat sanotaanko massiivista kokoluokkaa.

Meikäläisestä aika lailla poikkeavaa holvikaarijärjestelmää oli enemmänkin.

Välillä pääsi myös kurrkaamaan huikeita näkymiä Prahan kaupunkiin päin.

Jos ei ollut holvikaaria, oli kattoon maalattu vauhdikkaita raitoja.

Tämä ikkuna sai historiafriikin täpinöihinsä. Ei enempää eikä vähempä kuin että vakuutettin sen olevan juuri se ikkuna, joska keisarilliset neuvosherrat heitettiin ulos 1618. Tämä Prahan toinen defenstraatio sytytti 30-vuotisen sodan jonka seuraukset tuntuivat väenottoina kaukana Suomessakin.

Tiloissa oli esillä myös vanhoja rakennusfragmentteja...

mutta paljon enemmän niitä oli seuraavassa kohteessa, palatsin alla olevassa Prahan linnan historian museossa.

Prahan linnaa, katedraalia ja puutarhaa

Prahan linnaa kutsutaan nimellä Hradčany. Nähtävää siellä riittää vaikka miten paljon. Jo länsipään portilla pyöri keskiaikabisnes, ja vartijatkin siellä on, sillä linnan on Tsekin presidentin virka-asunto.

Portintakaisen linnanpihan läpi päästään seuraavalle linnanpihalle...

ja sieltä pääaukiolle jota hallitsee P. Vituksen katedraali. Sen korkeuksiin nouseva länsipääty on vasta 1800-luvulta.

Suurimmalta osaltaan se kuitenkin on keskaikainen goottilainen katedraali, jonka alkuperäinen sisäänkäynti on koristeltu mosaiikein.

Sisällä on hyvin katedraalimaista kuten odottaa sopii.

Portaikko toi mieleen Rouenissa näkemämme.

Tärkeimpiä nähtävyyksiä kirkossa ovat P. Johannes Nepomukilaisen massivinen hopeinen hautamuistomerkki (häntä esittävän veistoksen olimme nähneet jo vuosia aiemmin Gardajärvellä)...

ja P. Venceslauksen kappeli.

Katedraalin takana on vanhempaa romaanista tyyliä edustava P. Yrjön basilika, mutta siitä oma postauksensa.

Niin tulee myös parista museossa joissa kävimme, sekä Kultaisesta kujasta, joten talsitaan ulos itäpään portilla. Vartiokopit olivat siellä tyhjinä.

Alas linnavuorta tultiin etelärinteen palatsipuutarhaa, joka osalta matkaa osoittautuikin maksulliseksi, mutta olivat näkymät sen arvoisiakin (lipunmyynti oli ensimmäisen kuvan pyöreässä tornissa).

Alas päästyä sopi istahtaa varjoon nauttimaan lounasta ja katselemaan linnavuorta alhaalta käsin, Mala Stranan kaduilta.

.