The Wallace Collection, osa 2

Wallace Collectionista tuli postattua jo yli kolme vuotta sitten, mutta kun sinne tälläkin matkalla puolihuolimattomasti harhauduttiin (museoon ei ole pääsymaksua), niin mikä ettei nytkin.

Ja edelleenhän siellä oli esillä taidetta ja antiikkia...

sekä vanhaa militariaa kuten tätä orientaalista.

Muutama tällä kertaa silmiin osunut highlight. Kirjoituspöytä, jonka kaappien ovet jäljittelivät kirjanselkämyksiä.

Islantilainen juomasarvi. Kuten muistamme, ne koristeltiin aina kaiverruksin.

Keskiaikaiset patinukset Ranskasta. Niillä suojattin kenkiä kuraisilla kaduilla ja sellaisten jäänteitä on löytynyt kaivauksissa myös Turusta.

Kirjoitusvälinerasia jossa kuvat kertoivat mitä tuli mihinkin lokeroon.

Nuoruus ja vanhuus, Italia, 1500-luvun jälkipuolisko.

Aurinkokuningas teiniviiksineen.

Pyhiinvaelluspullo venetsialaista filigraanilasia.

Ja sitten tietysti tämä, rokokootaiteen ikonisin maalaus, jonka olin missannut ensimmäisellä kerralla, ja melkein toisellakin ennen kuin huomasin miten se oli museokaupassa tuotteistettu. Maalaus itse oli hukkunut samantyyppisten joukkoon, sitä ei tosiaan ollut sijaintipaikkansa puolesta erityisesti hypetetty. Teos on Jean-Honoré Fragonardin Keinu.

Aivan uutta löytyi kellarikerroksesta. Siellä esiteltiin nyt konservaattoreiden työtä ja työvälineitä.

Myös täällä sai sovittaa päälleen entisaikojen sotavarusteita.

(Ei, ei tule selfietä tähän bloggarista kypärä päässään.)

Banqueting House

Banqueting House on osa historiallisten kuninkaallisten palatsien (Historic Royal Palaces) sarjaa, ja sijaitsee Whitehallissa. Se on ainoa jäänne kuninkaallisesta palatsista, jonka muu osa paloi 1698. Banquet tarkoitti renessanssiaikana jälkiruokien nauttimista, jota varten alettiin rakentaa omia rakennuksia. Talon ensimmäinen versio Elisabet I:n aikana oli vielä puuta, ja verhottu kankaalla joka oli maalattu muistuttamaan kiviseinää. Kiviseksi se rakennettiin Stuartien aikana ja tämän dynastiaan historiaan talon kohtalo onkin kietoutunut. Arkkitehtinä oli Inigo Jones, mutta rakennuksen ulkopinta oli käydessämme remontin kourissa. Sisällä on nähtävänä oikeastaan vain yksi suuri sali.

Varsinainen nähtävyys ovat kattomaalaukset, itsensä Rubensin tekemät, maalattu Alankomaissa kankaalle ja kiinnitetty kattoon. Ne tilasi Kaarle I 1630-luvulla isänsä Jaakko I:n kunniaksi.

Niska kenossahan niitä sai katsella, mutta saattoi myös asettua mukavasti säkkituoliin ja tarkkailla barokkiajan symboliikkaa sieltä käsin.

Toinen vaihtoehto oli katsella kattoa säädeltävien peilien kautta. Tämä kikka on ollut käytössä 1900-luvun alusta saakka.

Katon kultausten eri työvaiheet.

Hallitsijian valtaistuin.

Ennen Rubensin maalauksia hallia oli käytetty lähinnä teatraalisiin naamiaisjuhliin, sen jälkeen ulkovaltojen lähetiläiden vastaanottoon. Dramaattisin historian käänne koettiin 1649, jolloin Kaarle I vietti rakennuksessa vimeiset hetkensä ennen kuin hänet mestattiin sen vierellä. 1600-luvun jälkeen Banqueting House toimi kirkkona ja jopa sotamuseona. 1964 rakennus avautui nykymuotoisena suosittuna tapahtumatilana mmm. muotinäytöksille. Joka vuoden tammikuun 30. päivä on kuitenkin varattu Kaarle I:n mestauksen muistojumalanpalvelukselle.

Englannin pankin museo

The Bank of England Museum sijaitsee Englannin pankin yhteydessä, lähin metroasema on (tietysti) Bank, osoite on Threadneedle Street, mutta sisäänkäynti on Bartholomew Lanen  puolelta.

Ainoa museo Lontoossa, johon olen mennyt turvatarkastuksen kautta, mikä tietysti on hyvä muistutus siitä että pankki on aina ollut Lontoon tarkimmin vartioituja rakennuksia. Näyttely on pieni ja lähes kaikki on vitriineissä, joten paikka on omiaan koululaisille, joita siellä pyörikin tehtävälomake käsissään.

Pankin tavoitteena on 2 % inflaatio, ei yli eikä ali. Kävijän oli tehtävissä pyrittävä samaan.

Vanhinta setelikantaa. Pankki perustettiin 1694 rahoittamaaan Englannin käymiä sotia.

Näkymä pienoismallista 1700-luvun pankin edustalta.

Kultaa!

Aseita oli varsin paljon, olihan pankin turvana (yleensä kaartinrykmenteistä muodostettu) sotilasosasto 1780-luvulta vuoteen 1973...

...ja Napoleonin sotien aikana oli pankilla omakin joukko-osasto, Corps of Bank Volunteers.

Englannin rahajärjestelmä ennen vuotta 1971 oli oma maailmansa. 1 punta jakautui 20 shillinkiin, ja shillinki 12 pennyyn. Ja sitten oli kaikenlaisia välimuotoja, ja kultapunta 21 shillinkiä jne...

Käynnin kohokohta on päästä nostamaan 400 troy-unssin eli vajaan 12,5 kg painoista kultaharkkoa. Olin tiennyt sen jo ennen käyntiämme ja miettinyt miten harkon pysyminen osana näyttelyä oli järjestetty. No tällä tavoin, ja nostamaan pääsi vain yhdellä kädellä.

Meidän ollessamme nostovuorossa vieressä oli jo alkanut periodiasuun (1800-luku?) pukeutuneen hepun vetämä storytellingsessio. Pedatoimintaan on selvästi panostettu ja epäilemättä tarpeen olisikin saada nuoret ymmärtämään jotain rahan ja talouden päälle.