Läntisellä Välimerellä

Syyslomaviikon matka vei jälleen Välimerelle, tällä kertaa sen länsiosiin, jossa kierrettiin Kristina Katarinan kyydissä reitti Malta-Tunisia-Sisilia-Sardinia-Civitavecchia-Elba-Toulon. Matkan varren näkymistä toiste lisää, nyt vain yleisökysely matkamuistoroippeen tiimoilta eli mitähän lippuja nämä mahtavat olla, arvaukset kommentteihin, kiitos. :-)

Taannoinen kolmen vaihtoehdon kysely matkakohteista päättyi Lontoon ja Rooman jaettuun voittoon, Pariisin jäädessä niukasti kakkoseksi.

PÄIVITYS 17.3.2013

Niin vain venähti tämänkin matkan fiilistely pitkälle seuraavaan vuoteen, mutta tässä listaus:

Vallettan satama 1565 ja nyt
Mdina
Vallettan katuja
Suurmestarin palatsi Vallettassa
Maltan sotamuseo
Tunisiaan tutustumassa
Karthagon raunioilla
Trapani
Erice
Olbia
Sardinian muinaismuistoja
Civitavecchia
Napoleonin huvila Elballa
Eteläistä Elbaa
Portoferraio
Portoferraion arkeologinen museo
Toulon
Saint Tropez
Port Grimaud

Lohikäärmeen surmaaja ja muita johanniittojen suurmestareita

Musée de Clunyssa on johanniittojen ritarikunnan suurmestareiden hautakivia ja arkkuja, kaikki peräisin ritarikunnan Rhodoksen ajoilta (1309-1522)

Takaseinällä Dieudonné de Gozonin hautakivi. Hän oli suurmestarina 1346-53 ja surmasi sinä aikana saarta piinanneen lohikäärmeen ja ripusti sen pään yhdelle kaupungin porteista. Suuren krokotiilin kalloksi todettiin se myöhemmin.

Hautakiven alla Giovanni Battista Orsinin alias Jean-Baptiste des Ursinsin arkku. Hän oli suurmestarina 1467-76.

Etualalla Robert de Juillyn alias Robert de Juliacin hauta. Hän oli suurmestarina 1377-74.

Vasemmalla Jacques de Milly, suurmestarina 1454-61, oikealla Pierre de Corneillan, alussa mainitun lohikäärmeen surmaajan seuraaja, joka oli suurmestarina 1353-55.

Kaikki muistomerkit sijaitsivat aikoinaan Pyhän Johanneksen kirkossa Rhodoksen vanhassakaupungissa. Sieltä ne hankki vuonna 1877 museon kokoelmiin Italian konsuli nimeltään Panni, kertoi näyttelyteksti.

Kovin paljon sanottavaa ei minkäänkielisillä Wikipedioilla ole näistä suurmestareista. Edes Desmond Sewardn kirja The Monks of War ei mainitse heistä kuin Jacques de Millyn, jonka aikana tehtiin menestyksekkäitä hävitysretkiä Turkin rannikolle. Kaikki nämä suurmestarit hallitsivat aikana, jolloin ritarikunnan päävastustajana oli mamelukkien Egypti. 1400-luvun lopulta lähtien pääviholliseksi nousi osmannien Turkki, jota vastaan taisteltiin kuuluisat piirityksen Rhodoksella 1480 ja 1522, ja Maltalla 1565.

Clunyn museon aarrehuone

...tai itse asiassa en tiedä millä nimellä tätä pientä ja mitä perinteisimmin vitriinein sisustettua huonetta pitäisi kutsua, mutta paljon siellä jalometallejakin oli, ja muuta arvokasta, tässä muutamia kuvia.

Kultaisia kaularenkaita Galliasta, viimeisiltä esikristillisiltä vuosisadoilta. Niiden käytöstä on ollut juttua täällä ja täällä.

Vuorikristalliset leijonanpäät, 300-400-luvuilta jKr. Mahdollisesti haudasta Reinin seudulta, mutta varmaa tietoa näiden alkuperästä ei ole. Opaskirja mainitsi mahdollisuuden että ne olisivat kuuluneet jonkinlaiseen valtaistuimeen, jopa keisarilliseen.

Visigoottien solkia 500-luvulta jKr.

Votiivikruunuja visigoottien Espanjasta 600-luvulta jKr., löydetty Guarrazarista läheltä Toledoa.

Pyhäinjäännöslippaita keskiajalta, tyypillisintä mallia.

Pyhän Adalhardin jalka oli kuitenkin vaatinut jalanmallisen relikvaarion (1300-luku).

Kristuksen napanuoran säilytysrasia vuodelta 1407, valmistuspaikka Ranska, mahdollisesti Pariisi.

Monstransseja ehtoollisleivän esillepanoa varten.

Liturginen siivilä - viininkö siivilöintiin? (Olen hieman hukassa kaikkien näiden kirkollisten vipstaakien kanssa.)

Tässä ihan selkeä maallinen esine, kädenlämmitin, ajoitus 120-1240, tosin koristelu kristilliseen viittaava.

Listaus Rouenin kultasepistä keskiajalla. Löytyisipä Turun kaivauksissa jotain vastaavaa...

Hauskanen pulu. Nyt en enää muista mikä tämä oli, eikä sitä opaskirjakaan kertonut, suitsutusastiaksi epäilisin.

Sokerina pohjalla yksi museon arvokkaimmista esineistä, Baselin kultainen ruusu. Ruusun on valmistanut sienalainen kultaseppä Minucchio da Siena paavi Johannes XXII:n tilauksesta. Paavi antoi näitä siunaamiaan ruusuja kiitoksina ja kunnianosoituksina, ja tämä on vanhin säilynyt kappale. Sen sai vuonna 1330 Rodolphe de Nidau, Neuchâtelin kreivi, joka lisäsi siihen fliligraanipallukan ja vaakunakilpensä.