Terciot olivat espanjalaisia joukko-osastoja, jotka saivat alkunsa 1500-luvun alun Italian taistelukentillä espanjalaisten sopeutuessa taistelemaan Ranskan kuninkaan joukkoja vastaan. Niiden nimi johtunee kokoonpanon kolmijaosta (keihäsmiehet, miekka-ja-kilpi-miehet sekä musketöörit), mutta miekan ja kilven jäätyä käytöstä ne jakautuivat keihäsmiehiin ja ampuma-aseiden (joko raskaampien tai kevyempien) käyttäjiin. Genovan ordonanssi 1536 lasketaan usein niiden syntymävuodeksi, mutta kolme vanhinta (Tercios Viejos) oli perustettu jo sitä ennen: Napolin tercio vuonna 1513, Sisilian 1534 ja Lombardian 1536. Jo nimistä voi päätellä niiden silloisen sotanäyttämön. 1500-luvun jälkipuoliskolla ne marssitettiin hollantilaisia vastaan, ja Espanjan Alankomaiden alueella ne taistelivat myös seuraavalla vuosisadalla, sekä Hollantia että Ranskaa vastaan. Ruotsin armeijan terciot löivät Nördlingenin taistelussa, mutta kärsivät tappion Ranskaa vastaan 1643 Rocroissa. Vuonna 1704 ne muutettiin rykmenteiksi, joskin Espanjan armeijassa on edelleen joukko-osastoja, jotka kantavat kolmen vanhimman tercion perinteitä.
Protestanttisesta Pohjolasta katsoen "espanjalaiset neliöt" olivat puhtaan uskon vaarallisimpia vihollisia jesuiittojen ohella. Aivan sellaisia monoliitteja ne eivät olleet kuin propaganda kuvasi, vaan muodostelmia muokattiin joustavasti tilanteen mukaan. Kuten muidenkin maiden armeijoissa, muskettien osuus keihäisiin nähden kasvoi jatkuvasti, joskin virallisesti jalkaväkikeihäs hylättiin vasta 1702 (muistettakoon että se kuului vielä karoliiniarmeijankin varustukseen).
1500-luvun sodissa espanjalaisella jalkaväellä oli melkoinen voittoputki, ja kirjoittajien mukaan sotilaiden uskollisuus Jumalalle, Espanjalle ja kuninkaalle oli ehdoton. Sotilaan oli kuitenkin itse kustannettava elämisensä (ja mukana kulkevan perheen eläminen) ja ostettava itse mm. käyttämiensä luotien lyijy, ja kun raha loppui niin se loppui, kuten hyvin usein tapahtui. Tällöin tehtiin kapina, tai oikeastaan lakko, ja ihan uutta minulle olikin miten järjestäytyneet muodot se sai. Upseerit ja ne jotka eivät halunneet kapinaan osallistua joutuivat poistumaan ja heidän mukaansa annettiin liput, jotka kapinointi olisi "tahrannut". Sitten valittiin neuvosto, joka kävi neuvotteluja rästiin jääneistä palkoista.
Tervetullut lisä Ospreyn niukkaan renessanssisodankäynnin osastoon. Plussaa espanjalaisista kirjoittajista ja alkuperäislähteistä, mutta Gerry Embletonin piirrostyyli ei ole koskaan ollut oikein suosikkini.
