Pitkään odotettu Ospreyn julkaisu The Spanish Tercios 1536-1704 on syntynyt todellisena perheyrityksenä, kirjoittajina espanjalaiset Notario Lópezin veljekset ja piirtäjinä britit isä ja poika Embleton.
Terciot olivat espanjalaisia joukko-osastoja, jotka saivat alkunsa 1500-luvun alun Italian taistelukentillä espanjalaisten sopeutuessa taistelemaan Ranskan kuninkaan joukkoja vastaan. Niiden nimi johtunee kokoonpanon kolmijaosta (keihäsmiehet, miekka-ja-kilpi-miehet sekä musketöörit), mutta miekan ja kilven jäätyä käytöstä ne jakautuivat keihäsmiehiin ja ampuma-aseiden (joko raskaampien tai kevyempien) käyttäjiin. Genovan ordonanssi 1536 lasketaan usein niiden syntymävuodeksi, mutta kolme vanhinta (Tercios Viejos) oli perustettu jo sitä ennen: Napolin tercio vuonna 1513, Sisilian 1534 ja Lombardian 1536. Jo nimistä voi päätellä niiden silloisen sotanäyttämön. 1500-luvun jälkipuoliskolla ne marssitettiin hollantilaisia vastaan, ja Espanjan Alankomaiden alueella ne taistelivat myös seuraavalla vuosisadalla, sekä Hollantia että Ranskaa vastaan. Ruotsin armeijan terciot löivät Nördlingenin taistelussa, mutta kärsivät tappion Ranskaa vastaan 1643 Rocroissa. Vuonna 1704 ne muutettiin rykmenteiksi, joskin Espanjan armeijassa on edelleen joukko-osastoja, jotka kantavat kolmen vanhimman tercion perinteitä.
Protestanttisesta Pohjolasta katsoen "espanjalaiset neliöt" olivat puhtaan uskon vaarallisimpia vihollisia jesuiittojen ohella. Aivan sellaisia monoliitteja ne eivät olleet kuin propaganda kuvasi, vaan muodostelmia muokattiin joustavasti tilanteen mukaan. Kuten muidenkin maiden armeijoissa, muskettien osuus keihäisiin nähden kasvoi jatkuvasti, joskin virallisesti jalkaväkikeihäs hylättiin vasta 1702 (muistettakoon että se kuului vielä karoliiniarmeijankin varustukseen).
1500-luvun sodissa espanjalaisella jalkaväellä oli melkoinen voittoputki, ja kirjoittajien mukaan sotilaiden uskollisuus Jumalalle, Espanjalle ja kuninkaalle oli ehdoton. Sotilaan oli kuitenkin itse kustannettava elämisensä (ja mukana kulkevan perheen eläminen) ja ostettava itse mm. käyttämiensä luotien lyijy, ja kun raha loppui niin se loppui, kuten hyvin usein tapahtui. Tällöin tehtiin kapina, tai oikeastaan lakko, ja ihan uutta minulle olikin miten järjestäytyneet muodot se sai. Upseerit ja ne jotka eivät halunneet kapinaan osallistua joutuivat poistumaan ja heidän mukaansa annettiin liput, jotka kapinointi olisi "tahrannut". Sitten valittiin neuvosto, joka kävi neuvotteluja rästiin jääneistä palkoista.
Tervetullut lisä Ospreyn niukkaan renessanssisodankäynnin osastoon. Plussaa espanjalaisista kirjoittajista ja alkuperäislähteistä, mutta Gerry Embletonin piirrostyyli ei ole koskaan ollut oikein suosikkini.
maanantai 13. elokuuta 2012
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Visbyn keskiaikaviikko 2012
Gotlannin keskiaikaviikko (joka oikeasti kestää 9 päivää) päättyy tänään. Turun linnan ritariklubi vieraili Visbyssä tapahtuman alkupäivinä. Osallistuimme avajaiskulkueeseen viime viikon lauantaina, kokoontuminen oli Södertorgilla, tässä muutama kuva kulkueen monenkirjavasta väestä.
Hevosia karautti jonon kärjille ennen lähtöä. Niiden jätöksissä olikin sitten väistelemistä. :-)
Ritariklubimme marssi joukon hännillä, tässä sen väkeä.
Eipä sitten muuta kuin Mustan kissan lippu hulmuamaan...
...ja eteenpäin pitkin Adelsgatania.
Marssiessa ei kuvaamaan ehtinyt. Reitti kulki koko muurien rajaaman keskustan halki kaupungin pohjoiskolkkaan, läpi markkina-alueen ja ulos portista tilapäisareenalle, jossa oli viralliset avajaiset ja jossa eri harrastajaryhmät esittäytyivät.
Lopuksi mentiin vielä perinteiselle piknikille viereiselle rannalle.
Saaristoihin tottuneelle on häkellyttävää nähdä miten rannaton ulappa aukeaa heti kaupungin rannassa.
Varsinaiset markkinat olivat todella laajat, totta puhuen paljon prameammat kuin Turussa. Vilskeessä ei edes kuvaamaan mahtunut, tässä vain kuva alueen keskeltä.
Varsinkin erilaista vaatetusta oli roppakaupalla tarjolla, itse ostimme pari hupullista viittaa, joille olikin käyttöä turnajaisnäytöksen viileänä iltana.
Muurien ulkopuolella oli harrastajien telttoja, nähtävyys nekin ohjelmineen kaikkineen.
Liekö Arn inspiroinut Rodenin temppeliritareita (joita Suomessa useimmiten kutsutaan temppeliherroiksi)?
Ja kun oli nähty turnajaisten narrijoukko valmistautumassa esitykseensä...
...oli aika siirtyä katsomoon.
Laukkaavista hevosista ei juuri kuvia saanut, tässä yritys.
Sen verran ymmärsin että juonen taustana oli Gotlannissa käyty sisällissota, jossa vastakkain olivat olleet Visbyn kaupunki ja saaren maaseutu. Kummallakin oli nyt neljän ritarin joukkue, jota katsomon vastakkaiset osat kannustivat. Meille tuli kaupungin joukkue, joka otti ja voitti, niin taitolajit kuin peitsellä sohimisenkin. Ritarit oli hauskasti nimetty taustajärjestöjensä mukaan: korkeakoulun ritari oli kunskapens riddare, museon ritari tidernas riddare jne.
Edellisenä iltana osallistuimme rannalla, huomattavasti lämpimämmässä säässä järjestettyyn tilaisuuteen, jossa jouduimme melkein landsknechtien ja heidän naisväkensä ylimarssimiksi.
Ohjelmassa oli kaikenmoista soittoa ja laulua ja se huipentui auringon laskettua tulinuolten ammuskeluun merelle. Tässä video yhdestä nuolisatsista.
Visbystä ja Gotlannista toiste enemmän.
Hevosia karautti jonon kärjille ennen lähtöä. Niiden jätöksissä olikin sitten väistelemistä. :-)
Ritariklubimme marssi joukon hännillä, tässä sen väkeä.
Eipä sitten muuta kuin Mustan kissan lippu hulmuamaan...
...ja eteenpäin pitkin Adelsgatania.
Marssiessa ei kuvaamaan ehtinyt. Reitti kulki koko muurien rajaaman keskustan halki kaupungin pohjoiskolkkaan, läpi markkina-alueen ja ulos portista tilapäisareenalle, jossa oli viralliset avajaiset ja jossa eri harrastajaryhmät esittäytyivät.
Lopuksi mentiin vielä perinteiselle piknikille viereiselle rannalle.
Saaristoihin tottuneelle on häkellyttävää nähdä miten rannaton ulappa aukeaa heti kaupungin rannassa.
Varsinaiset markkinat olivat todella laajat, totta puhuen paljon prameammat kuin Turussa. Vilskeessä ei edes kuvaamaan mahtunut, tässä vain kuva alueen keskeltä.
Varsinkin erilaista vaatetusta oli roppakaupalla tarjolla, itse ostimme pari hupullista viittaa, joille olikin käyttöä turnajaisnäytöksen viileänä iltana.
Muurien ulkopuolella oli harrastajien telttoja, nähtävyys nekin ohjelmineen kaikkineen.
Liekö Arn inspiroinut Rodenin temppeliritareita (joita Suomessa useimmiten kutsutaan temppeliherroiksi)?
Ja kun oli nähty turnajaisten narrijoukko valmistautumassa esitykseensä...
...oli aika siirtyä katsomoon.
Laukkaavista hevosista ei juuri kuvia saanut, tässä yritys.
Sen verran ymmärsin että juonen taustana oli Gotlannissa käyty sisällissota, jossa vastakkain olivat olleet Visbyn kaupunki ja saaren maaseutu. Kummallakin oli nyt neljän ritarin joukkue, jota katsomon vastakkaiset osat kannustivat. Meille tuli kaupungin joukkue, joka otti ja voitti, niin taitolajit kuin peitsellä sohimisenkin. Ritarit oli hauskasti nimetty taustajärjestöjensä mukaan: korkeakoulun ritari oli kunskapens riddare, museon ritari tidernas riddare jne.
Edellisenä iltana osallistuimme rannalla, huomattavasti lämpimämmässä säässä järjestettyyn tilaisuuteen, jossa jouduimme melkein landsknechtien ja heidän naisväkensä ylimarssimiksi.
Ohjelmassa oli kaikenmoista soittoa ja laulua ja se huipentui auringon laskettua tulinuolten ammuskeluun merelle. Tässä video yhdestä nuolisatsista.
Visbystä ja Gotlannista toiste enemmän.
lauantai 11. elokuuta 2012
Profossin virkapuku
Turun museokeskuksen kokoelmiin on jo kauan kuulunut kaupungin profossin eli piiskurin virkapuku. Vihkosessa Kulturhistoriska bilder, utgifna på föranstaltande af bestyrelsen för Åbo
stad historiska museum (1910) on piirros sen kantajasta:
Tuiman näköinen mies, ja tuima on myös Mauri Kunnaksen versio vuosikymmeniä myöhemmin:
Piiskurin työnä oli oikeusistuimen määräämien ruumiinrangaistusten toimeenpano. Se tapahtui Hämeentullin takana sijaitsevalla häpeäpaalulla eli kaakinpuulla, johon tuomittu sidottiin. Miehet saivat selkänahkaansa raippaa, naiset vitsaa, joko 10, 20, 30 jne paria sen mukaan mikä tuomio oli.
Tuiman näköinen mies, ja tuima on myös Mauri Kunnaksen versio vuosikymmeniä myöhemmin:
![]() |
| Mauri Kunnas: Koiramäen lapset kaupungissa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



























