Turistina Vahdolla

Vahto on entinen Suomen kunta, joka irtautui Ruskosta 1870-luvulla ja palasi sen yhteyteen 2009. Tänä kesänä siellä järjestettiin palokuntanuorten leiri Prasu 2012, jolla sattuneesta syystä vierailimme. Samalla piti katsastaa nähtävyydet, joten katsotaanpa kartalta.

Vahdon kirkko on vuodelta 1804.

Ja onhan siinä vieressä museokin!

Vaan pahkeinen sentään, viikonpäivä oli väärä joten näkemättä jäi.

Ehkäpä sinne vielä jonain suvisunnuntaina joutaisi. Vahdolle pääsee bussilla Turun torilta puolessa tunnissa.

Capitolium

Capitoliumin teemaa jatkaen muutama kesäinen kuva sieltä kahden vuoden takaa. Lännestä kukkulalle nousevat Michelangelon suunnittelemat portaat tai pikemminkin luiska, cordonata. Ylhäällä odottavat dioskuurien, Kastorin ja Polluxin, veistokset.

Ratsumiesveljekset takakulmasta. Viktor Emanuel II:n "kermakakku" on ihan vieressä.

Piazza del Campidoglion perällä on Rooman kaupungintalo, Palazzo Senatorio, edelleen politiikan keskus, ja jokin mielenosoitus oli silloinkin menossa ja liput liehuivat.

Kuvassa myös Marcus Aureliuksen ratsastajapatsaan kopio sekä taustalla joenjumalat Niili ja Tiber/Tigris (jälkimmäisen attribuutio epävarma, mutta aina nämä jokijumalat ovat kelteisillään makailevia partaisia äijiä).

Oikeassa reunassa näkyy hieman Palazzo dei Conservatoria, sitä vastapäätä on Palazzo Nuovo:

Kummatkin ovat museoita, niitä yhdistää aukion alta kulkeva käytävä, ja sisäänkäynti on ensinmainitusta. Kokoelmat ovat maailmankuuluja, tässä muutama hitti.

Marforio, jokijumala hänkin, tai sitten valtameren (Okeanus) henkilöitymä.

Vastapainoksi naisellista suloutta, Capitoliumin Venus (vrt. Afrodite/Venus-lukijakysely)

Kuoleva gallialainen, aina yhtä vaikuttava. Galleilla oli tapana sukia hiukset pystyyn kalkkivedellä ennen taistelua, siitä hiusten sojotus. He myös taistelivat joskus alasti, niin roomalaiset ainakin uskoivat, vaikka Asterixissa sitä ei nähdäkään. Kaulassa soturilla on torque. Roomalaiset omaksuivat nuo kaularenkaat (miniatyyrikoossa) sotilaidensa kunniamerkeiksi, joita kannettiin haarniskan rinnuksessa.

Yksityiskohta sarkofagista, villisikaa tökätään keihäällä. 

Leonard Barkanin mukaan sarkofagit olivat suurin yksittäinen taideteosten ryhmä, joka halki keskiajan ja renessanssin oli jälkipolvien nähtävissä. Roomalaisten siirryttyä ruumishautaukseen joskus keisariajan alussa (muistattehan että vielä Julius Caesar poltettiin) vainajia varten valmistettiin valtavat määrät näitä kiviarkkuja. Paljon niitä on edelleen Rooman museoissa, ja myös maakunnissa kuten Antalyassa näimme.

Lopuksi vielä tuntematon sotilas, myöhäisantiikista kaiketi, kun on hänellä jo pitkät housut jalassaan.

Pelkästään taiteen perusteella voisi uskoa että vaatteet keksittiin kunnolla vasta keskiajalle tultaessa, sen verran kevyissä hepenissä antiikin aikana pyörittiin. :-)

Turistina Turussa, osa 2

Osallistuin viime kesänä Akateemiseen kävelyyn, opastettuun kiertokävelyyn Turun korkeakoulujen historiaan. Tänä kesänä oli vuorossa sen sisartapahtuma, Turun vanhat torit kertovat. Reitti kiersi Hevos/Koulu/Akatemiantorilta Vanhalle Suurtorille ja sieltä joen yli Vähätorille.

Edelliskesäinen kierros oli kyllä huomattavasti mielenkiintoisempi. Tässä tarinointi keskittyi paljolti Turun kaupungin yleiseen historiaan, joka taas oli ennestäänkin sanotaanko melko tuttua. Epäilemättä ulkopaikkakuntalainen ja varsinkin Turussa ensi kertaa oleva saisi kierroksesta enemmän irti.

Edes mitään mielenkiintoisia detaljeja ei oikein jäänyt mieleen, paitsii yksi kirkkojen pohjoispuoleen liittyvä. Sehän oli tietysti "paha puoli", jonne kukaan ei halunnut joutua haudatuksi jne. Ensimmäisen kerran kuulin selitykseksi sen, että tuomiopäivän tullessa kirkko kaatuu pohjoiseen päin! Kuultiin toki myös, että joulurauha julistettiin aiemmin raatihuoneelta, ja nyt Brinkkalan talosta (josta kuvassa näkyy hieman kulmaa vasemmalla), jonka nimen alkuperä olikin jo ennestään tuttu: sen omistaja omisti aikoinaan myös Brinkhallin kartanon. Sanonta "mennä päin prinkkalaa" on peräisin täältä, mutta varsinaisesti miten, siihen on monta selitystä.

Jutun kuva on melankolinen muistutus siitä miten Vanha Suurtori on tyhjillään jopa kaikein parhaimpana matkailusesonkina. Kaikkialla muualla tällaiset paikat kuhisevat turisteja, missä lie vika?

Vilkasta sen sijaan oli heti joen takana Vähätorilla, josta jatkettiin viimeiseen kohteeseen, Julinin tontilla sijaitsevaan Pyhän Hengen kappeliin. Se sijaitsee maan alla, 1500-luvulla aloitetun, mutta kesken jääneen Pyhän Hengen kirkon raunioissa. Tontin kaivauksissa löytyi useita satoja luurankoja, joiden tutkimuksista saatiin arvokasta tietoa, kerroin asiasta täällä. Sen sijaan sitä en silloin vielä tiennyt että vainajat haudattiin uudelleen samalla paikalle eli luut sijoitettiin kappelin seinillä oleviin laatikoihin/kaappeihin.

Kun vielä kurkattiin viereisen Lidlin ikkunasta keskellä kauppaa sijaitsevia vanhojen muurien jäänteitä, oli kierros tehty.

Kierroksia elokuun ajan torstaisin klo 16.