SKAS:n kevätretki vei tänä vuonna Pohjanmaalle, ja sinnehän on tietysti matkaa, koska seutu sijaitsee Turusta katsoen Satakunnan (jonne tehtiin retki edelliskeväänä) takana. Satakuntaan pysähdyttiin myös lounaalle, nimittäin Merikarvialle, jossa muistini mukaan en ole ennen poikennutkaan.
Lounas nautittiin Krookan vierasvene- ja kalasatamassa sijaitsevassa gastropub The Merry Monkissa, joka alkuaan on ollut kalansavustamo.
Etukäteen oli saanut valita fish & chipsin tai burgerin väliltä, itse otin edellistä, mutta annoskateus olisi jälkikäteen saanut valitsemaan burgerin. Syötyä sitten vain take-away kahvi mukaan ja katselemaan ympäristöä, joka koostui veneistä laitureissaan.
Menin reaaliaikaisessa somepäiväkirjassa tokaisemaan, ettei paikassa juuri nähtävyyksiä ollut, mikä sai Merikarvian puolustajat luettelemaan monia kunnan nähtävyyksiä, vaikka olin tarkoittanut vain tätä Krookan rantaa. Ja itse asiassa olin siinäkin väärässä, sillä kuviin tallentui tämä 2020 paljastettu maankohoamisen muistomerkki.
Muistomerkin takana bongattu merihanhi ei kuvaan tarttunut, mutta tämä pieni lahdelma antoi taas kesäisiä muistoja armotta tulevan talven pimeyteen.
Oppaamme Ilari Aalto oli matkalla kertonut, miten kaukana merestä oleviin kallioihin kiinnitettyihin rautoihin kerrotaan kiinnitetyn laivoja kauan sitten, olkoonkin että kyseessä voi tarkemmin tarkastellessa olla sähkö- tai puhelinpylvään tukirauta. Iloksemme löysimme läheisestä kivestä rautarenkaan, joka saattoi hyvinkin olla laivan kiinnitykseen tarkoitettu.
Ja olihan paikalla myös kyltti, joka kertoi Krookan olevan vanhaa merellistä kulttuurimaisemaa, joten mitäpä sitä kiistämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti