Kaivelemassa on käyty Lapissa asti, Kolarinsaaren markkinakentällä kesällä 2018. Kaikkiaan kuuden kirjoittajan artikkelissa kerrotaan paikan tulleen käyttöön Haminan rauhan rajanvedon jälkeen, kun Pajalan markkinapaikka jäi Ruotsin puolelle. Käytössä Kolarinsaari pysyi 1800-luvun lopulle, jollon populaarikulttuurista tutut Rovaniemen markkinat syrjäyttivät sen ja muutkin pienemmät paikalliset markkinat.
Nelikulmaisen markkina-alueen länsi- ja eteläreunaa käyttivät etelästä tulleet kauppamiehet, itäistä Venäjältä tulleet, ja pohjoista saamelaiset. Kenttä on jäänyt nyttemmin suurimmaksi osaksi hautausmaan alle, joten tutkittavissa on enää vain länsireuna. Niukka löytöesineistö oli odotusten mukaista aikakauden tavaraa, kiintoisimpana ehkä ns. perustuskätkönä käytetty kirveenterä. Paikalla on ollut lämmitettäviä markkinatupia, jotka myöhemmin on purettu pois. Luulöydöistä on tunnistettu kaikkiaan 22 eläin-, lintu- ja kalalajia - kalaa on kuivattuna tuotu Jäämereltä saakka.
Arja Ahlqvist on jäljittänyt Kostroman ulkomuseosta löytämäänsä palvoskiveä Durasovon kurgaanin laelle. Sen koloihin kertynyttä vettä on käytetty silmäsairauksien hoitoon, Aamukasteen on katsottu olleen tehokkaampaa kuin sadeveden. Artikkeli on myös valaiseva katsaus venäläiseen (ulko)museosceneen.
Ville Hakamäen väitöskirjasta Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun rautakaudesta käy ilmi miten paljon metllinetsintälöydöt ovat muuttamassa käsityksiä sielläkin.
Rautakautisten hautojen pääsiäissuuntaus puhutti viime vuonna, ja lehden viimeinen vastine toteaa keskustelun päättyneeksi, koska ko. tutkimus ei tieteellisiä kriteereitä täytä.
Tuukka Talvio on lukenut niin mielenkiintoisen kirjan rahojen ja uskonnon vuorovaikutuksesta, että tekisi melkein mieli alkaa harrastamaan numismatiikkaa enemmänkin, mutta yritän vielä tällä kertaa voittaa kiusauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti