Museosta lähdettyämme kapusimme Kuningatarvuorelle katsomaan Hangon satamaa, joka näytti yhtä tylsältä kuin maailman kaikki muutkin satamat. Roro-alus Finnsky oli lähdössä Rostockiin.
Kallioilla oli opastaulu Hangon linnoituksista. Hankoniemi on sijainniltaan strateginen paikka jos mikä, ja paljon sen luona on sodittu niin maalla kuin merellä.
Kalliolla oli myös näkötorni, johon kiipeämällä avautuivat näkymät vielä korkeammalta niin maalle...
kuin merelle.
Alas palattuamme totesimme täälläkin museoidun vanhoja satamanostureita kuten Turussakin.
Pittoreskin ränsistynyttä rantatunnelmaa reliikkeineen.
Saviveteen tottunutta turkulaista kiehtoi meriveden kirkkaus. Tosin kasvusto taisi kertoa epätoivotusta Itämeren rehevöitymisestä.
Tulliniemeen 1888 rakennettu majakka "Englannin linjaa" varten.
Englannin linja vei Hangon kautta Englantiin ja edelleen muihin maanosiin kaikkiaan neljännesmiljoona suomalaista, heidän muistokseen on rannassa tämä muistomerkki.
Merkkiin on kirjattu paikkakunnat, joista lähti vähintään 10 % väestöä siirtolaisiksi, mukana myös isoisäni kotipitäjä Ylivieska. Kaukaisia Amerikan serkkuja itsellänikin on.
Saksan Itämeren divisioona nousi maihin Hangossa keväällä 1918 ja lopullisesti ratkaisi sisällissodan valkoisten voitoksi. Saksalaissotilaiden muistoksi pystytetty Hangon vapaudenpatsas on kokenut erinäisiä käänteitä. Neuvostomiehityksen aikana purettu patsas koottiin uudelleen venäläisten vetäydyttyä, mutta sodan jälkeen valvontakomissio poistatti siitä saksalaissotilaan reliefin.
Itämeren divisioona muistoyhdistys oli laskenut paikalle seppeleen, kaiketi maihinnousun muistopäivänä 3.4.
Samaisella rannalla on muistomerkki myös Hangon vesillä vuonna 1990 tapahtuneelle Finn-Balticin onnettomuudelle.
Kun oli ihasteltu muutamat pitsihuvilat...
ja Casino, joka sekin oli vasta heräilemässä kevätsiivouksen myötä...
kiipesimme Puistovuoren mienemä kiertävälle "Rakkauden polulle" hieman ristiriitaisesti sotaisine muistoineen.
Vanhan lipputangon jalustaan kiinnitetyt lemmenlukot sopivat polun teemaan paremmin.
Hienointa oli kuitenkin aivan rannassa ollut hiidenkirnu, ensimmäinen näkemäni vaikka niitä Suomen kallioperässä on ainakin pari tuhatta.
Niemen kärjessä oli lisää sotamuistoja vuosilta 1940-41, jolloin Hankoniemi oli vuokrattuna Neuvostoliitolle. Kyltin mukaan täällä piti vahtia puna-armeijan 158. rannikkopatteristo. Asemiin on ollut pultattuna 45 mm rannikkotykkejä.
Tulenjohtotorni (?) ja näkymä merelle.
Venäläisten vetäydyttyä Hankoniemeltä sinne asettuivat saksalaiset, joille paikasta tuli tärkeä kauttakulkuleiri pohjoisen rintamalle. Leirin alueella Tulliniemessä on useana vuonna suoritetty arkeologisia kaivauksia Jan Fastin johdolla.
Kallioilta pois selvittyämme kiertelimme vielä kaupunkia ennen bussin lähtöä, niistä näkymistä tähän vain komea 1943 valmistunut vesitorni.
Mutta tämä Hangosta tällä kertaa. Loppuun kartta alueesta, jolla liikuttiin.
P.S. Hangon rintamamuseossa käytiin pian neljä vuotta sitten.
