Vanhaa Raumaa

Vanha Rauma on, kuten tunnettua, maailmanperintökohde. Siitä muistuttaa jo laatta raatihuoneen edustalla.

Maailmanperintökohteen statuksen se aai pohjoismaisena puutalokaupunkina.

Kivet suojasivat talojen kulmia vaunujen rattailta, ja nyt tietysti autoilta.

Vanhat kaksikerroksiset rakennukset ovat harvinaisempi, sellainen oikealla.

Kitukränn on kaupungin kapein katu, tarkalleen ottaen minkä levyinen se on, oli tulkinnanvaraista.

Vanhan Rauman alueella on toki uudempaakin arkkitehtuuria tässä funkista.

Kaupunkiserakunnan käytössä ollut Pyhän kolminaisuuden kirkko paloi 1640. Raumalaisten kirkoksi jäi sen jälkeen fransiskaanien Pyhän ristin kirkko.

Hautausmaana kirkon seutu toimi kuitenkin vielä pitkään.

Rauman kanalin varren vanhassa koulutalossa...

ovat aikoinaan olleet evakossa Turun katedraalikoulu ja triaalikoulu.

Rauman kanali on joskus ollut merenlahti ja vesi korkeammalla, nyt se on enää puro.

Heti kiven nähdessään arvaa että siihen liittyy jokin perimätieto. Fransiskaanimunkit ovat siltä kalaa onkineet, tiemmä.

Raunioituneen Pyhän kolminaisuuden kirkon kiviä on tiettävästi käytetty Pyhän ristin kirkon kellotornin rakentamiseen.

Näkymä päälaivasta kohti alttaria.

Kirkko on kuuluisa fransiskaanien aikaisista maalauksistaan kuoriholvissa, 1800-luvun tyylisesti restauroituna "selitysteksteineen".

Kiintoisa oli oppaan kertomus siitä miten Pyhä Birgitta oli pyhiinvaellusmatkallaan Jerusalemissa nähnyt näyn Jeesus-lapsesta heinillä makaamassa. Tämän jälkeen Pohjoismaissa oli tavallista esittää tämä, ei enää seimessä, vaan lattialla.

Muita keskiajan taideaarteita kirkossa ovat alttariraulu...

ja Pyhä Anna itse kolmantena -veistos.

Ulkona on vielä muistopatsas fransiskaaniveljille.

.

Rauman museo (3) Marela

Jos Kirsti edusti merimiehen kotia, saa Kalatorin pohjoispäässä sijaitsevassa Marelassa käsityksen siitä miten varakkaassa laivanvarustajaperheessä asutttiin.

Sisustus on prameaa kertaustyyliä talossa vuosina 1873-1907 asuneen Granlundin perheen ajoilta. Alkuperäinen irtaimisto hajosi konkurssihuutokaupassa, mutta vastaavaa on etsitty Rauman museon kokoelmista, ja sitä on saatu myös nimenomaan Marelaa varten tehtyinä lahjoituksina.

Salin uusrokokookalusto.

Salin hulppea uusrokokookakluuni sensijaan on alkuperäistä sisustusta, vuodelta 1901. Oliko kenties Turun kaakelitehtaan uuni, jäi avoimeksi.

Biedermeieria edustava förmaakin kalusto on Rauman museon perustajan Fredrik Lehtisen peruja.

Lasin taakse oli sijoitettu Musiikin äärellä – 1700-1800-luvun vaihteen interiööri.

Makuuhuoneen uusrenessanssia.

Samaa tyyliä oli myös kokouskäytössä nykyäänkin toimiva ruokasali kaakeliuuneineen.

Lisää uusrenessanssia ruokasalin takana.

Talon itäpäässä oli Local Colour – Paikallisväri -näyttely

Samassa päädyssä oli myös varustamon konttori. Airaus sekä seinä- ja kattopaneelit ovat Granlundin aikaisia.

Länsipäädyn huoneiden oletan liittyneen näyttelyyn Aikamatka nuoruuteen – selviytymistarina 1917-1950.

Myös Marelasta on tehty, yli 30 vuotta sitten opaskirjanen, jotai sai 3 € hintaan kuten Kirstinkin opasta.

.

Rauman museo (2) Kirsti

Naislinjassa periytynyt Kirsti, nykyisin merimiehen kotimuseo, on yksi Rauman museon kohteista. Sen asumishistorialliset kerrostumat ulottuvat 1700-luvulta 1970-luvulle.

Pohjankadun puoleinen julkisivu on kokonaan maalattu...

Rauman Kanalin puoleinen taas enimmäkseen tervavedellä sivelty.

Eipä muuta kuin avoinna olevasta kuistinovesta sisään, heti vasemmalla on pakariosan keittiö...

ja siellä tuttua Arabian Willowta.

Läntinen sali...

uuneineen jonka ruoat lämpiminä säilyttävä komero tavattiin myös Urajärven kartanossa...

ja tilaa säästävine kenttävuoteineen.

Pieni porstuakamari sisäänkäyntiä vastapäätä.

Ainakin pieni huone pysyi lämpimänä, jos vain kaakeliuunia raaski lämmittää.

Aikaisemmin tupana ollut itäinen sali...

ja sen takainen peräkamari.

Viimeksi mainitussa viittaukset kahteen talon asukkaiden keskeiseen elinkeinoon. Staffordshiren sisäänpäin katsovat koirat kertovat meirmiesisännän olevan kotona; ja se toinen on tietysti nypläystyyny.

Merimiehen elämästä kertoivat myös itäisen salin lattialla olevan merimiesarkun purjeentekijän työkalut.

Pohjankadulle johtavan portikäytävän itäpuolella on uudempi rakennusosa, myös uudenaikaisemmin sisutettu, tässä vilkaisu sinne.

Talon miespihalla on lisäksi aitta...

ja sen takana tontin itäpään puutarha, johon tulvavaaran vuoksi ei rakennettu mitään.

Aidan takana tontin länsipäässä olevaan miespihaan...

ehdittiin vain vilkaista ja todeta että talli siellä on, hevosia ei.

Kirstistä on myös opaskirjanen vuodelta 1984, sitä sai ostaa 3 €:lla seuraavasta kohteesta, Marelasta.

.