tiistai 11. marraskuuta 2014

Kalastajanlinnake

Kalastajanlinnake, usein suomeksi myös Kalastajabastioni, on Budapestin turistejakuhisevimpia kohteita ja itse asiassa sellaiseksi rakennettukin, eikä edes kovin kauan sitten, sillä tämä romanttinen rakennelma valmistui vuosina 1895-1902, arkkitehtina Frigyes Schulek. Sen ja Matiaksenkirkon välissä oleva aukio oli syksyllä 2014 remontissa jonka keskellä sinnitteli Tapani Pyhän ratsastajapatsas.


Seitsemän tornia seitsemän Unkariin saapuneen heimon kunniaksi. En suorittanut tarkastuslaskelmaa, mutta paljon siinä riitti mutkittelevia käytäviä, portaikkoja ja pieniä torneja, kaikista näköala Tonavalle ja Pestiin.




Pohjoispää oli kaikkein disneymäisin, ja tarkemmin ajatellen melko saman ja lähes samanaikaisenkin pseudokeskiaikaisuuden ilmentymä.


Jostain olin lukenut että ylimpään osaan olisi pääsymaksu. Ei kuitenkaan ollut, mutta sen sijaan siellä oli kahvila, jossa sai nauttia hehkuviinit lämmikkeeksi tuulelta...


ja katsella Tonavan takana sijaitsevaa parlamenttitaloa, jonka innoittajana oli ollut Thamesin varren vastaava.


Viereisen hotelli Hiltonin nurkan takana on kaikki mitä on jäljellä aidosti keskiaikaisesta dominikaanikirkosta. Kalastajanlinnakkeen rakentaminen heikensi kirkon perustuksia niin että se jouduttiin purkamaan. Hilton nousi linnavuorelle vuonna 1976.




Lisää Kalastajanlinnakkeen historiasta täällä.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Budan linnavuorelle

Budan linnavuorella käytiin kahdesti, ensin kiertojelun yhteydessä ja parin päivän päästä omin jaloin, kun kävelimme sinne hotellista halki Pestin puolen keskustan ja yli Ketjusillan.


Silta on Budapestin vanhin, ja rahoitettin aikoinaan radikaalilla mallilla: siltatullilla jota jopa aateliset joutuivat maksamaan. Vuoden 1849 Unkarissa se oli tavatonta. Sillan päitä vartioivat leijonat, joista jollekin muistin gradua tehdessäni lukeneeni Akseli Gallen-Kallelan kiivenneen näkymän lumoamana. Tarina löytyy netistä.


Omin jaloin liikkuva pääsee (pienen jonottamisen jälkeen) linnavuorelle kevyimmin funikulaarilla, jonka vaunut ovat rullanneet rinnettä vuodesta 1870 lähtien.


Vaunusta ei alemman osaston katon yli kauheasti nähnyt. Matkan aikana alitettiin pari vuorenrinteen suuntaisesti kulkevan polun siltaa, josta nousuamme innokkaasti kuvattiin.


Ylätasanteen "terminaalissa" ehti katsella itse vaunua ulkoapäin. Toisen maailmansodan myrskyjä ne tuskin ovat kestäneet, mutta ainakin entisöinti voisi hyvin olla vuoden 1870 mallin mukainen.


Näkymä rataa alaspäin.


Lähellä olevan, kuninkaanlinnalle johtavan portin luona on mytologinen Turul-lintu, jonka kerrotaan johdattaneen unkarilaiset Unkariin.


Kuninkaanlinnan edustalla ratsastaa Eugen Savoijilainen. Tämä veistos on muistomerkki turkkilaisista Zentan taistelussa 1697 saavutetulle voitolle. Budapest on suosittu elokuvakaupunki, ja jotain leffaa tuossa linnan edessä kuvattin meidän paikalla ensimmäistä kertaa ollessammekin.


Linnan edustalta on hienot näkymät yli Budapestin. Linnavuori ei ole kuitenkaan yhtä korkea kuin Gellert.



Linnavuorella kulkee teitä ja käytäviä monessa tasossa. Eteläpäässä tasolta toiselle pääsi teräkseen kiedottua portaikkoa myöten. Montaa mieltä voinee olla miten hyvin ratkaisu sopii historialliseen maisemaan.


Puutarhan kaivo helraldisine koristeineen.


Muistomerkki astronomi/astrologi Regiomontanukselle (1436-75), joka työskenteli jonkin aikaa Unkarin hovissa.


Vahdinvaihto presidentin virka-asunnon edessä.


Pustan ratsumies hevosineen.


Matias Corvinus ("Korppi") oli keskiajan Unkarin kuuluisimpia kuninkaita, siksipä korppi portin päällä.


Linnavuoren kuninkaanlinna ja sen viereinen vanhakaupunki ovat kokenet monia rakentamisen ja tuhoamisen kausia, jotka ovat tulleet esiin arkeologisissa kaivauksissa.


Oliko tämä nyt sitten suunnitteilla oleva arkeologinen museo tyyliin Aboa Vetus, jäi itselleni hämäräksi. Auki se ei ainakaan vaikuttanut olevan.


Lisää linnavuoren nähtävyyksiä viikon mittaan.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Unkarin kansallismuseo (3)

Museon päänäyttely kertoo Unkarin valtion historiasta maahansaapumisesta kommunismin kukistumiseen. Maan "suuruudenajat" tuntuvat sijoittuvan keskiajalle, uuden ajan historia on ollut kamppailua vihollisia ja "liittolaisia" vastaan: turkkilaisia, itävaltalaisia, venäläisiä.






Turkkilaisvalta toi muotokuvien pukuihin melko itämaisen tyylin (tosin sama muoti oli vallalla Puolassa jota turkkilaiset eivät vallanneet), mutta renessanssiarkku voisi yhtä hyvin olla suomalaisesta museosta.


Maalaus Budan valtauksesta 1686. Turkkilaisvalta päättyi Karlowitzin rauhaan 1699, mutta kylpylät jäivät.


Tarkemmin ottaen turkkilaisvalta korvautui Itävallan hegemonian kaudella. Unkarin kruunu oli Mohacsin taistelun 1526 jälkeen päätynyt Wienin hallitsijoille, joilla se pysyi vuoteen 1918 asti. Itämaisuuden tilalle tulivat barokki, rokokoo ja muutkin eurooppalaiset tyylit vuorollaan.





Alimmassa kuvassa myös pisimpään säilynyt itämainen elementti, unkarilaisen husaarin univormu, jollaista 1700-luvulla ja Napoleonin sodissa jäljiteltin kaikkialla Euroopassa. Operettihusaarit olivat sitten vielä asia erikseen.

1800-luku merkitsi vaihtelevia kohtaloita, rajapyykkeinä toisaalta vuoden 1848 kukistettu kapina, toisaalta 1867 saavutettu tasavertainen asema Itävallan kanssa.

Kaksoismonarkian viimeisiä rauhan vuosia...


ennen ensimmäistä maailmansotaa. Se kuten seuraavakin maailmanpalo oli kattavammin esitelty sotamuseossa.


Trianonin rauhassa 1920 Unkari menetti 2/3 alueestaan ja väestöstään, jälkimmäinen tosin suurelta osin ei-unkarilaisia. Revanssia haettiin toisessa maailmansodassa, huonolla menestyksellä. Toisen maailmansodan jälkeen muun itäisen Keski-Euroopan tavoin Unkarin kohtalona oli 40 vuotta totalitaarista reaalisosialismia "salamitaktiikasta gulassikommunismiin".


1956 unkarilaiset nousivat kapinaan, jonka neuvostojoukot kukistivat. Stalinin patsas kaadettiin, sen irronnut pää esiintyy usein valokuvissa, museoon on päätynyt saman (?) patsaan käsi.


Vuonna 1989 neuvostoimperiumi tuli tiensä päähän. Unkarilaiset purkivat rautaesiripun (pala siitä oli esillä) ja käynnistivät tapahtumavyöryn, josta tänä syksynä tulee kuluneeksi 25 vuotta. Markus Leikolan reportaasit tuolta ajalta tulivat elävästi mieleen.



Viime aikoina on uutisoitu Unkarin halusta liittoutua Putinin "Euraasian" kanssa. Aika vaikea on uskoa että se ajatus unkarilaisten enemmistön hyväksynnän saisi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...