Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisu (5) 1941

Vuosikirja 1941 ilmestyi poikkeuksellisesti ajallaan eli vuonna 1941. Käsityöläismuseo oli edelleen ajankohtainen, ja sen käsittely jatkui Irja Sahlbergin artikkelissa Luostarinmäen taloista ja kodeista, jonka alussa kirjoittaja filosofoi köyhien konservatiivisuudesta: "Hyvinvointi synnyttää vaihtelun ja paremman elintason tarvetta, mutta köyhyys on vanhoillinen ja pidättää elämää koetelluissa, isiltä perityissä puitteissa, voipa pakottaa sen vielä alkuperäisimpiinkin muotoihin."

Ilkka Kronqvist jatkoi jo vuoden 1939 julkaisussa käsitellystä aiheesta, Ejbyn kalkista. Tämä tanskalaisten Turun tuomiokirkosta vuonna 1509 ryöstämä esine on harvinainen esimerkki palautetusta kulttuuriomaisuudesta - se palautettiin Suomeen 1925 ja on nyt Turun tuomiokirkkomuseossa. Kronqvist identifioi jalustassa olevat vaakunat uudelleen ja ajoitti kalkin vuoden 1450 tienoille. Aivan viimeinen sana tämäkään ei ehtoollismaljan osalta ollut, vaan sen arvioidaan nykytietämyksen valossa olevan 1470-80-luvuilta.

Vuosikertomus 1940  jatkoi edellisvuottakin synkempänä. Heti tammikuun 1. päivänä neuvostoilmavoimien pommi osui samaan esilinnan kulmaukseen kuin vain muutama päivä aiemmin. Ulkomuseon näyttävin rakennus, Bagarlan kartano, paloi samassa yhteydessä, eikä henkilövahingoiltakaan säästytty: rautatieläinen sai surmansa linnanportin edessä olevalla aukeamalla.

Museon eläkkeellä ollut johtaja Walter von Konow oli saanut Bagarlan toisen kerroksen asuttavakseen eli hän menetti sen mukana kotinsa. Bagarlan arvoksi sotavahinkoa laskiessa oli saatu 283921 markkaa, ja sen mukana tuhoutuneen museon irtaimiston 116000 markkaa.

Tammikuun 20. Turkua pommitettiin taas, ja nyt tuhoutui kokonaan Kupittaan entinen kaivohuonerakennus. Sen vieressä ollut pieni pyöreä lähderakennus on sen sijaan edelleen paikoillaan. Museolautakunnan alaiseksi siirretyssä kaivohuonerakennuksessa oli säilytetty "suunniteltua koulumuseota varten tarkoitettua aineistoa", joka siis tuhoutui.

Kaikesta huolimatta Luostarinmäen käsityöläismuseo avautui yleisölle kesäkuun 30. päivänä, ja kävijöitä tuli vuoden loppuun mennessä 5317. Turun linna avautui talvisodan jälkeen uudestaan 15. kesäkuuta ja siellä ehti käydä 12693 ihmistä.

Ja niin vain karttuivat kokoelmatkin, 96 päänumerolla ja 524 esineellä. Pääluettelon viimeinen numero vuoden lopussa oli 13448.

Suuri Pohjan sota 2013 (1)

Rooman imperiumin kriisajoista harppasimme lähes puolitoista vuosituhatta eteenpäin suuren Pohjan sodan ja Pax Baltican pariin. Skenarioista valittiin koko sodan käsittävä eli liikkeelle lähdettiin aivan alusta, tai ei ihan, sillä peli alkaa tilanteesta, jossa Tanska on jo lyöty ja Kaarle XII:n pääarmeija on laivoissa Kattegatin merialueella.

Käytännössä Ruotsin pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko purjehtia Liivinmaalle löylyttämään Riikaa piirittäviä saksilaisia, tai mennä tekemään sama Inkerinmaalle Narvaa piirittäville venäläisille. Tässä tapauksessa toteutui jälkimmäinen, lisäksi avuksi tulivat Virossa olevat ruotsalaisosastot. Taistelu tuotti karoliineille raskaita tappioita, mutta kun enimmäismäärä (3) taistelukierroksia oli käyty, oli venäläisten vetäydyttävä, koska maakuntaa kontrolloiva Narva oli ruotsalaisten hallussa. Ruotsalaiset uudelleenryhmittyivät huolto-ongelmien välttämiseksi, eli tilanne näytti tältä:

Kumpikin puoli mobilisoi seuraavilla kierroksilla joukkojaan, ja kaikki saatavilla olevat yksiköt tulivat melko pian kehiin (myös tappiot näytti olevan vielä tässä vaiheessa helppo korvata). Ruotsalaiset kuljettivat meritse vahvistuksia Ruotsista ja painoivat päälle, mikä tiesi taisteluja Pihkovan ja Novgorodin seutujen hallinnasta.

Alla esimerkki taistelutilanteesta, jota varten nappulat on levitetty vapaana olevalle kartan alueelle. Lähimpänä vihollista ovat ensimmäisenä kiistanalaisella alueella olleet, niiden takana myöhemmin tulleet reservit, jotka pääsevät mukaan vasta toiselle kierrokselle.

Koska Venäjän on sijoitettava uudet joukkonsa Moskovaan tai sen molemmin puolin, ohjaa jo sekin painopistettä Moskovan ja Inkerinmaan väliselle akselille. Vaan kasakatpa saikin sijoittaa minne päin Venäjää vain, joten pistin ne Karjalaan ja lähetin rajan yli Pohjanmaalle yrittämään Vaasan pienen varuskunnan kukistamista. Varuskuntien arvo on C1 eli ne taistelevat kolmantena ja osuvat vain ykkösellä, ja kun Vaasan (samoin kuin Kuopion) arvo on vain 1, heittävät ne yhdellä nopalla.

Yllätyshyökkäys ei kasakoilta kuitenkaan sujunut, vaan Savon rykmentti kipaisi paikalle, rökitti ne ja ajoi takaisin Karjalaan. Luulen kuitenkin että kasakkanappula jatkaa Savon rykmentin sitomista Suomeen, pois päärintamalta.

Peliä ehdittiin ensimmäisenä iltana pelata muistaakseni viitisen vuotta (joka vuodessa on 4 kierrosta). Tässä näkymä lopusta, jossa nappulat levitetty kuvallista dokumentaatiota varten:

Pieni sininen kuutio kertoo ruotsalaisten vallanneen Novgorodin ja asettaneen sinne varuskunnan, vaikka itse provinssi onkin venäläisjoukoilla. Muutoin ei pelissä dramaattisempia ole tapahtunut, saksilaiset vasta marssivat kohti Liivinmaata, eivätkä diplomatiaheitot ole tuoneet mukaan uusia armeijoita.

Englannin Marco Polo

Englantilainen toimittaja-kirjailija-historioitsija Giles Milton julkaisi vuonna 1996 kirjan The Riddle and the Knight maanmiehestään Sir John Mandevillesta. Tämän väitetyistä matkoista Lähi-Itään ja Aasiaan vuosina 1322-57 antaa englanninkielinen wikipedia-artikkeli melko kriittisen kuvan, itse asiassa on kiistanalaista oliko sen nimistä kirjoittajaa olemassakaan vai oliko kyseessä pseudonyymi.

Milton rientää puolustamaan sankarinsa olemassaoloa, ja kirjan joka toinen luku koostuu arkisto- ym. tutkimuksista, jotka sen tuntuvat todistavan, ainakin Miltonille itselleen. Suoranaiseksi kliseeksi muodostuu lopetus, jossa tutkija on jo heittämäisillään toivonsa, kun esiin pulpahtaa vanhan pergamentin lauseenpätkä, joka osoittaa tämän tai tuon Mandevillea koskevan seikan todeksi.

Joka toinen luku ovat kuitenkin se mielenkiintoisin anti. Milton reissaa Konstantinopoliin, Kyprokselle, Syyriaan, Jerusalemiin ja Siinain Pyhän Katariinan luostariin, kaikki paikkoja joissa Mandeville väitti käyneensä. Syyriassa käydään varsin syrjäisilläkin kulmilla, mutta pysähdytään myös yhdessä tunnetuimmista muinaisjäänteistä, Palmyran raunioilla. Sielä hän änkeää paikalliseen museoon, vaikka lipunmyyjän mukaan telkkarista tulisi jalkapalloa. Varsinainen yllätys tulee poistuessa: kokoelmaesineitä voisi ostaa mukaan!

Tämä toi mieleeni Turun linnassa jo 1980-luvulla oleen Palmyra-näyttelyn. Museon perimätiedon mukaan kuriirimme oli joutunut todistamaan miten Turussa hellävaroin käsiteltyjä veistoksia oli niiden kotimaassa paiskeltu kuin halkoja ikään - niitähän oli joka tapauksessa vaikka miten paljon. Paljon suuremmassa vaarassa Syyrian muinaismuistot ovat nyt sodan riehuessa, Wikipedia listaa jo useita tuhoja eri puolilla maata.

Milton katsoo todistaneensa että John Mandeville -niminen henkilö oli todella olemassa ja että hän matkaili kertomanaan ajankohtana Lähi-Idässä, mutta joutuu myöntämään että matkat sitä kauemmas ovat silkkaa satua ja sepitettä, muista lähteistä kompiloituja juttuja. Keskeisimmäksi pointiksi kohoaa Mandevillen väittämä että maapallon ympäri voidaan purjehtia, ja että se olisi inspiroinut mm. Kolumbusta.

Giles Miltonin varsinainen historiallinen bestseller on maustekaupasta kertova Nathaniel's Nutmeg. Se on ollut harkinnassa petyttyäni erääseen toiseen samanaiheiseen kirjaan, mutta ei tämä oikeastaan ostohaluja kasvattanut. Miten tämä opus minulle joutui? Olin taannoin Helsingissä ja havaittuani Amos Andersonin museon olevan suljettu tiistaisin, kuljeksin läheisiin Fredrikinkadun antikvariaatteihin, tämä taisi olla niistä nimeltä Syvä Uni. 4 € hintaan sitä ei olisi saanut  edes Britannian Amazonista, jonka pennyn kirjat tekevät postikuluineen £4.03.

Museon kahvihuoneen vaihtohyllyyn taitaa päätyä tämäkin.