La Dame à la Licorne

Nainen ja yksisarvinen on Musée de Clunyn kuuluisin esine, joka koostuu kuudesta Flanderissa valmistetusta kuvakudostapetista. Niillä on museossa oma, hämärä, puoliympyrän muotoinen huoneensa, jossa kävijä voi istua ja meditoida tämän keskiajan taiteen hämmästyttävän jäänteen äärellä.

Kuten näkyy, yksi tapeteista (Kuulo) oli tuolloin poissa, kenties konservoitavana. Koska kuvista ei saa mitään selvää, lainataan ne Wikimediasta. Tapetit kuvaavat aisteja, paitsi kuudes, joka kuvaa - niin, mitä?

Maku

Kuulo

Näkö

Haju

Tunto

À Mon Seul Désir

Tapetti on nimetty teltassa lukevan moton À Mon Seul Désir mukaan, mutta yksimielisyyttä ei ole edes siitä miten se pitäisi kääntää ("ainoa haluni" vai jotain muuta?) saati mitä se ja koko kuvasarja yleensä merkitsee. Mikä on tämä kuudes aisti? Teos sisältää symboliikkaa, jota emme välttämättä koskaan kykene tulkitsemaan. Kuvissa esiintyy Le Viste -suvun vaakuna, ja museon opaskirja ajoittaa tapettien suunnittelun Pariisiin vuosien 1480 ja 1508 väliin.

Yksisarvinen oli tarueläin, joka antoi vain neitsyen ottaa itsensä kiinni, ja tapetissa se esiintyy toisen villin pedon, leijonan kanssa, kummatkin säyseinä kuvan neidon edessä. Eläviä yksisarvisia ei ole säilynyt meidän päiviimme, mutta niiden sarvia on. Yksi oli esillä Musée de Clunyssäkin, legendan mukaan kalifi Harun ar-Rashidin lahja Kaarle Suurelle vuonna 807.

Ja olipa sellainen Pariisin luonnontieteen museossakin:

Sarvivalaan sarvi kasvaa useampimetriseksi, mutta eläin itse muistuttaa melko vähän gotiikan taiteen vastinettaan.

Thermes de Cluny

Jälleen lienee paikallaan aloittaa roomalaisajan Pariiisin kartasta:

Melko lailla sen keskellä ovat Clunyn termit eli kylpylä, joiden ulkokuvia postasin lähes vuosi sitten. Nyt oli tilaisuus käydä kompleksin parhaiten säilyneessä osassa eli frigidariumissa, joka muodostaa osan Musée de Clunya.

Frigidarium on kylmiä kylpyjä varten, ja olen aina ihmetellyt miten roomalaiset saivat sen pidettyä kylmänä Välimeren kesässä... no, ainakin korkeat tilat pysyvät viileinä, senhän tietää jokainen jättiläismäisissä kirkoissa kesäisin käynyt turisti.

Venemiesten pilarin (Pilier des nautes) jäännökset löydettiin Notre-Damen kuorin alta 1700-luvun alussa, ja ovat hyvä esimerkki antiikin uskonnollisesta synkretismistä. Kuvituksena on niin kelttiläisiä kuin roomalaisia jumaluuksia.

Tämän veistoksen on aina sanottu esittävän keisari Julianus Apostataa, mutta museon opaskirjan mukaan se voi olla myös Serapiksen pappi Hadrianuksen ajalta.

Kylpylän seinät olivat monesta paikasta tuttua tiilen ja ja kiven vuorottelua (opus vittatum mixtum).

Opaskirja tiesi myös kertoa syyn säilymiseen: sitä ei ollut kovinkaan helppoa purkaa ja kierrättää rakentamiseen jossain muualla. Niinpä kylpylä on integroitu myöhempiin rakennuksiin ja säilynyt aina osana Pariisin kaupunkikuvaa.

Musée de Cluny

Musée de Cluny, tässä nähtynä Paul-Painlevén aukion takaa, on Ranskan kansallinen keskiaikamuseo (Musée National du Moyen Âge), jonka rakennuskanta on perua antiikista ja keskiajalta. Tässä näkymiä portilta ja pihalta.

Kokoelmat ovat huikeat, tässä vain muutama kuva, koska muutamista teemoista tulee omat postauksensa.

Rakennus on toiminut aikoinaan Clunyn luostarin apotin kaupunkiasuntona, siitä nimi. Museo itse sai alkunsa yksityiskokoelmasta 1800-luvulla. Museokaupassa myytiin 18 € hintaan alla olevaa opasta, jota voi todella suositella hyvänä johdatuksena keskiajan kulttuuriin.

.