Antiikki & Design 138 (3/2015)

Ammatillisesti läheisin oli juttu Kivitavaraa vai fajanssia?  Usein museossakin keramiikka luetteloidaan vain joko posliiniksi tai fajanssiksi, unohtaen että se voi olla myös kivitavaraa (stoneware), posliinien eri alatyyppien tunnistamisesta puhumattakaan. Läheltä omaa toimenkuvaa luetteloijana liippasivat myös 1900-luvun emaliastiat, joita muuan keräilijäpariskunta harrastaa. Niitä on esillä Keuruun vanhalla rautatieasemalla.

Artikkeli huonekasvien historiasta sai ajattelemaan sitä miten menneisyyden kasvit ovat ihmisten tavoin säilyneet vain valokuvissa. Niiden merkitys entisajan kotien interiööreissä pitäisi muistaa paremmin.

Vaikka Suvisaaressa sijaitseva sukuantiikilla sisustettu muutoin moderni koti olikin aika vaikuttava, oli vierailukohteista upein Kuopian maaherrantalo - on siinä ollut savolaisillla ihmettelemistä.

Hannu Väisänen kirjoittaa kolumnissaan omistamastaan antiikin veistoksen kopiosta ja keksii hauskan vertauksen kertoessaan antiikin veistotaiteen värikkyydestä:

Jos meidän olisi mahdollista nähdä tänään joku musertavaan nuijaansa nojaava Herakles alkuperäisessä asussaan, emme kenties erottaisi sitä puutarhatontusta.

Hyvää pääsiäistä!

Turkulaiseen teollisuuushistoriaan kuuluvan Ipnos-tehtaan (1904-67) keksipaketin kukkasin blogi toivottaa lukijoilleen hyvää pääsiäistä. Paketin valmisti niin ikään täkäläinen Turun Kivipaino Oy vuonna 1964.

Muureille vihollista torjumaan

Jatketaan tänäänkin Turun museokeskuksen esinekartunnan parissa. Asehistoriallisesta kokoelmasta on (yhtä huonosti säilynyttä kappaletta lukuun ottamatta) puuttunut ase, joka edustaisi 1500-luvun ja vielä suurelta osin 1600-luvunkin sotilasaseiden lukkotyyppiä, nimitääin lunttulukkoa. Asia korjaantui viime vuoden lopulla, kun kokoelmiin hankittiin lunttulukkoinen vallipyssy.

Liipaisimen (ei alkuperäinen) painaminen vei hanan leukojen väliin puristetun hehkuvan luntunpään sankkipannuun ja sytytti siihen ripotellun sankkiruudin. Sankkireiän kautta tuli tarttui varsinaiseen lataukseen, joka lähetti kuulan matkaan. Ennen lunttulukkoa käsiaseella ampumiseen tarvittin kaksi miestä: toinen tähtäsi ja toinen laukaisi.

Kuva sankkipannusta, hanasta ja takatähtäimestä ylhäältä päin.

Aseen kaliiperi on melkoinen, ja suustaan piippu laajenee (Roope Ankan väkipyssyn tapaan) vaikuttavaan lähemmäs 6 cm halkaisijaan.

Piipun alla olevan haan mukaan asetta voisi kutsua myös hakapyssyksi - haka oli ammuttaessa vasten muurin seinää ja otti vastaan rekyylin. Yhdessä suuren kaliiperin kanssa se kertoo että ase oli tarkoitettu linnan tai muun aseman lähipuolustukseen. Suusta ladattavan aseen saattoi ladata pienillä kuulilla tai milteipä millä metalliromulla tahansa, jolloin hajonnan laajuus korvasi kantaman lyhyyden.

Leimojen mukaan ase on valmistettu Saksassa 1500-luvun lopussa, joten ikänsä puolesta se olisi voinut olla vaikka Turun linnan valleilla ottamassa vastaan Kaarle-herttuan piirittäjiä vuosina 1597 ja 1599.