Unkarin kansallismuseo (2)

"Idän ja lännen rajalla" on arkeologinen näyttely kansoista, jotka asuttivat Unkaria ennen unkarilaisten maahansaapumista, ja selvästi museon uusin osio. Harmi kyllä hoksasimme näyttelyn aivan lopussa ja hädintuskin ehdimme kiertää sen ennen museon sulkeutumista. Eli nyt vain kuvakavalkadi kivikaudelta kansainvaelluksiin.

Räpläämisestä pitäville oli esinereplikoita sormeiltavaksi...

ja jousia jännitettäväksi.

.

Unkarin kansallismuseo (1)

Budapestissa käytiin vain parissa museossa, joten jaetaan niistä ensimmäinen, kansallismuseo, kolmeen osaan. Rakennus on alunperinkin museoksi suunniteltu, todellinen "historian temppeli" 1800-luvun tyyliin.

Aivan kellarissa on roomalainen lapidarium, ja esiteltävää riittää. Tonavan länsi- ja eteläpuoli kuului vuosisatoja Rooman valtakuntaan, nykyisen Unkarin alueella sijaitsivat Ylä- ja Ala-Pannonian provinssit. Tonavan rannat olivat täynnä Rooman armeijan linnoituksia ja legioonien leirejä.

Näyttelyn taustaväriksi oli valikoitunut (hieman itsestäänselvästi) pompeijinpunainen.

Esineet koostuvat pääasiassa hautakivistä, alttareista ja sarkofageista.

Suurikokoinen lattiamosaiikki lienee ainakin osittain ollut restauroinnin tulos.

Ennallistus oli myös tämä arkku, jossa alkuperäistä olivat vain hopeahelat.

Nämä pronssiesineet mainittiin kilpavaunujen koristeiksi.

Hieman ylempänä sijainnut keski- ja varhaismodernin ajan lapidarium oli huomattavasti pienempi.

Budapestia lähin suurempi roomalaiskaupunki on Aquincum. Sen ohi ajettiin matkan viimeisen päivän retkellä.

.

Fury

Ensi-iltana ei tule koskaan elokuvia nähtyä, ja harvoin mitään edes niin pian sen jälkeen kuin tällä kertaa sotaelokuva Fury, joka sai Suomen ensi-iltansa viime perjantaina. Elokuva kertoo samannimisen Sherman-panssarivaunun taisteluista aivan toisen maailmansodan lopulla, huhtikuussa 1945 Saksan maaperällä. (Elokuvan traileri täällä.)

Mutaista ja veristä realismia riittää, kun sodan raaistama vaunumiehistö yhdellä keltanokalla täydennettynä rämpii kohti voittoa. SS hirttää siviilejä ja amerikkalaiset ampuvat saamiaan vankeja, inhimillisyys tuntuu kadonneen kokonaan. Yksi synkimpiä näkemiäni sotaelokuvia, ja mieleen tuli että leffan rääsyinen jenkkiarmeija olisi yhtä hyvin voinut olla jokin Saksan läpi 30-vuotisessa sodassa rämpineistä sotajoukoista.

Kuten tavallista, kaiuttimet pauhasivat tykkien jyskettä ja konekiväärien papatusta niin täysillä että hyvin uskoi jo itsekin keskelle taistelua joutuneensa. Taistelukohtauksista parhaita oli jo etukäteen hehkutettu duelli Tiikeri-tankkia vastaan. Alamo-tyylinen loppu meni kyllä täysin överiksi ja melkein pilasi koko leffan, onneksi ei täysin.

Suomennoksessa oli sotaelokuvien tapaan kompurointia, supply train oli kääntynyt "huoltojunaksi" ja ammunition can kerrassaan "kannuksi".

Ja niin, elokuvan tankit, niin Fury kuin Tiikerikin, olivat peräisin Etelä-Englannissa sijaitsevasta Bovingtonin panssarimuseosta, jälleen yhdestä omalta osaltani käymättömästä militariaharrastajan pyhätöstä.