Hämeen ja Satakunnan keskiaikaa

Jälleen muistellaan vanhoja julkaisuja ja pölyisiin museoihin se tietysti sopiikin. Museokeskus Vapriikissa oli 16.6.2000-1.1.2001 esillä näyttely Ristin ja Olavin kansaa - Keskiajan usko ja kirkko Hämeessä ja Satakunnassa. Samanniminen näyttelyjulkaisu on näyttävästi kuvitettu ja runsaasti artikkeleita sisältävä opus, jota on riittänyt myyntiin nykypäiviin saakka, omani ostin Turun päivänä linnan kirja-alesta.

Näyttelyn ja siten julkaisukin jakaantui neljään teemaan: kristinuskon tulo ja vakiintuminen, uskon välittäminen (liturgia, kikkorakennus, kuva ja sana), pyhimysten tiellä: ihmeiden aika arjessa, sekä keskiaika keskellämme. Lopussa on kaikki esineet kattava näyttelyluettelo, koostuen pääosin tekstiileistä, puuveistoksista sekä kirjojen lehdistä.

Kirjoittajina on keskiajan tutkimuksen kärkinimiä neljäntoista vuoden takaa, kuten Markus Hiekkanen, jonka Suomen kirkkokantaa radikaalisti nuorentanut tutkimus oli tuolloin vasta muutaman vuoden takainen. Näyttelyluetteloa voi kehua paitsi hyvästä kuvituksesta myös seikkaperäisistä teksteistä kunkin esineen ja sen esittämän henkilön taustasta, ainakin minulle niissä oli kaikenlaista uutta.

Vaikka näyttely ei liittynyt Turkuun tai Varsinais-Suomeen, koottiin se syystä tai toisesta pari vuotta myöhemmin uudestaan esille Turun linnaan ajalle 17.4.2003-15.1.2004. Museon folkloressa tuo näyttely muistetaan haasteista joita se konservointihenkilöstölle asetti. Veistoksia tuotiin yhteen huikeasti erilaisista kosteus- ja lämpötilaoloista ja ne oli vähitellen totutettava Turun linnan oloihin.

Kaupunkiarkeologiaa 50 vuotta sitten

Helsingin Sanomien "50 vuotta sitten" -palstalla oli tänään kuva Turusta, ja kuvatekstinä Muinaiskaivaukset alkoivat Stockmannin tontilla Turussa. Ensimmäisiä löytöjä oli vanha kirves, jota opisk. Lasse Laaksonen ja tri Gardberg tutkivat.

Stockmann todellakin suunnitteli tuolloin tontin hankkimista, mutta tavarataloa se ei siihen rakentanut, vaan paikka tunnetaan nykyisin Julininkulmana. Museon vuosikertomus 1964 kertoo seuraavaa:

Vuoden tärkeimmät ja laajimmat tutkimukset suoritettiin ajalla 7.10.-18.11. ns. Julinin tontilla Eerikin- ja Brahenkatujen kulmassa (VI/3/2). Kaivaukset suoritettiin Historiallisen museon toimesta sen jälkeen kun tontin nykyinen omistaja, tri Hans von Rettig ja tontin mahdollinen ostaja, Oy Stockmann Ab, olivat kaivauksia varten lahjoittaneet Muinaistieteelliselle toimikunnalle 8.300 mk. Kaivaustöiden vastaavana suunnittelijana toimi museonjohtaja, tri Gardberg. Paikan päällä johti töitä hum.kand. Lasse Laaksonen. Varsinaisen kaivaustyön suorittajana oli Rakennustoimisto Arvi Ahti Oy, jonka kanssa tehtiin laskutustyösopimus.

Samassa TKHM:n vuosijulkaisu 29-29:ssä (1964-1965) oli myös Gardbergin artikkeli kaivausten tuloksista. Löydöt saivat päänumeron 16291 ja ne luetteloitiin Lasse laaksosen ja konservaattori Reino Mattilan toimesta. Vuonna 1964 oli käytäntönä kirjoittaa esinetiedot konseptiarkeille, jotka myöhemmin sidottiin paksuiksi mustakantisiksi niteiksi. Joskus esine myös piirrettiin kuvauksen yhteyteen, mutta Laaksonen on paitsi piirtänyt, myös värittänyt, ja tulos on hienoimpia näkemiäni manuaalisen aikakauden luettelointeja.

Kaivaukset tuottivat suuren joukon löytöjä, mukaan lukien useita hautauksia, olihan kyseessä Juhana III:n perustaman Pyhän Hengen kirkon alue. Kirveitä ei kuitenkaan löytynyt enempää kuin tuo jo kaivausten alussa esiin noussut. Se sai alanumeron 104 ja koko tunnuksekseen siten 16291:104.

Löytösyvyydeksi on merkitty 55 mm mutta se lienee virhe ja kyseessä on ollut 55 cm, mikä vastaisi kuvassa näkyvän kaivannon syvyyttä.

Kirveen kuuluisi olla nykyään Turun museokeskuksen maalöytövarastossa ja kun asiaa konservaattorilta kysyin, kiikutti hän sen oitis pöydälleni. Eli tässä muinaiskaivausten mediatähti 50 vuoden takaa:

Pyhän Hengen kirkon paikalla on nykyään Pyhän hengen kappeli, ja 1500-luvun lopun kirkon interiööri on, mm. arkeologisiin kaivauksiin perustuen, ennallistettu Futuristic History -hankkeen virtuaalimallina:



.

Suomalaista merilentotoimintaa

Niinhän siinä taas kävi että vaikka Forum Marinumin näyttely Vedestä lentoon – suomalaisen merilentotoiminnan historiaa oli esillä kaikkiaan viisi kuukautta, ehdin sinne eilen kirjaimellisesti viimeisellä tunnilla. Mainostamista ei näyttely siis enää kaipaa, mutta laitetaan sitten vaikka muistoksi muutama kuva.

Lentotoiminnan Suomen rannikoilla aloitti Venäjän asevoimat, ja mm. Turun Vähäheikkilässä toimi merilentoasema (ja kasarmin alueella "Itämeren silmäksi" kutsuttu radioasema, jolla tarkailtiin Saksan laivaston viestiliikennettä). Tältä pohjalta jatkettiin itsenäisessä Suomessa. Santahaminan merilentoaseman vuonna 1925 esittävä pienoismalli (Keski-Suomen Ilmailumuseo).

Siviili-ilmailu alkoi kangerrellen. Vuodesta 1924 lähtien Aero Oy (Finnairin edeltäjä) lensi Tallinnaan Katajanokalta, jonka lentosatama oli hauskasti esitetty osin valokuvana ja osin pienoismallina. Vuoden 1936 jälkeen toiminta siirtyi Malmin maalentokentälle. Turusta lennettiin meri-ilmailun aikakaudella ulkomaille Ruissalon saaren rannasta, terminaalina palveli nykyisin Turun pursiseuran ravintolana toimiva huvila.

Lentokoneiden pienoismalleja oli näyttelyssä useitakin, mutta myös pari 1:1 konetta, kuten Junkers 52:n ohjaamo. Malmössa koottu kone nimeltään Södermanland lensi paljon Suomen reiteillä ja oli Ruotsin ilmavoimien käytössä toisen maailmansodan aikana.

Kotimaista tuotantoa edusti insinööri Torolf Eklundin lentovene Eklund TE-1, jota valmistui vain tämä yksi prototyyppikappale vuonna 1949 (kuuluu Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin). Harrasteilmailussa kellukkeelliset pienkoneet ovat edelleen mukana.

Kissanhännännostona oman museomme kontribuutio, Suomen ilmavoimien upseeripuku.

Mukaan tarttui hinnaltaan jo 3 euroon puolittunut ohut näyttelylehtinen, joka sisälsi näyttelyn keskeisimmän informaation.

Jos jotakuta nyt harmittaa ettei ehtinyt näyttelyä nähdä, niin mainittakoon että Tallinnan merimuseo Lennusadam suunnittelee samanaiheista näyttelyä reilun vuoden päähän. Sinne se sopiikin kuin nenä päähän, sillä näyttelytilana toimiva halli rakennettiin alunperin merilentokoneita varten.