Toisessa Turun kaupungin historiallisen museon vuosijulkaisussa oli jo kansikuvakin, Ruskon kirkon Pyhä Yrjö surmaamassa lohikäärmettä (nykyisin Sturenkirkossa). Sivumäärä oli noussut 36:een, mutta vihkonen painettiin vasta vuonna 1940. Artikkelina on Arne Appelgrenin Turun hopeaseppien mestarinäytepiirustuksia - arvokas löytö museon arkistosta. Piirustuksia oli kaikkiaan 37 lehteä, mutta vain yksi pystyttiin yhdistämään säilyneeseen esineeseen, kyseessä oli Simon Gustaf Lydemanin 1769 valmistama kannu, joka nykyisin on Reitzin säätiön kokoelmassa.
Vuoden 1937 vuosikertomuksessa pohdittiin edelleen Turun linnan entisöintiä, mutta uutena hankkeena oli noussut esiin Luostarinmäen käsityöläisalue. Urheilumuseota varten oli perustettu komitea, mutta kuten tunnettua, Turkuun ei sellaista koskaan perustettu. Kokoelmat karttuivat 136 päänumerolla ja n. 900 esineellä (erityisesti käsityöläisiin liittyvillä). Vuoden viimeinen päänumero oli 13032.
Interööreissä avautui säätyläispukunäyttely "uusmallisin, päättömin mallinukein", erikois- eli vaihtuvana näyttelynä oli kellonvalmistusta, "Suomen Kelloseppäliiton vuosikokousta silmälläpitäen".
Merkkitapauksena on mainittu eduskunnan sivistysvaliokunnan vierailu linnassa Turun kaupungin kutsumana, epäilemättä päälinnan restaurointihankkeen lobbaamiseksi. Kaikkiaan linnassa kävi 55953 henkilöä.
perjantai 3. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
DDR Museum
Berliinin DDR-museon nimi kertonee kaiken olennaisen. Tämän Spreen rannassa sijaitsevan melko pienen museon teemana on vuosina 1949-90 olemassa ollut Saksan demokraattinen tasavalta, josta useimmiten puhuttiin nimellä DDR, Itä-Saksa tai kerrassaan harppi-Saksa (vaakunan kuva-aiheen mukaan).
DDR:n kaupungit miellettiin usein betonilähiöiksi ja niistä näyttelyn esillepanokin on saanut innoituksensa:
Lännen tavarapaljoutta vastaan ainakin yritettiin kilpailla, tässä kameratuotantoa, jossa mahdollisuudet olivatkin kohtalaiset, sijaitsihan maan alueella vanhaa optiikkaosaamista.
Tavallisen "derkun" arkea: olkkari...
köksä...
ja veski.
Arkea oli myös Trabant eli "Trabbi". Museokävijä pääsi rattiin istumaan.
Eivät olot maailman kurjimmasta päästä olleet, mutta näyttely kertoi myös mikä oli edessä jos hallintoa vastaan pullikoi: kuulustelut...
ja vankiselli.
Valtion arvot omaksuneelle sen sijaan oli tie auki huipulle asti, vaikkapa Volvo 254 TE -limusiinin takapenkille.
Erityisen himoittu etuoikeus oli pääsy matkoille länteen. Siihen oikeutetuille puoluevirkailijoille, tiedemiehille, taiteilijoille ja urheilijoille oli oma nimityksensäkin, die Reisekader.
DDR katosi Saksojen yhdistymisen myötä jo yli 20 vuotta sitten. Omanlaisensa ostalgia siihen on jatkunut nykypäisiin asti. Maan kestävintä perintöä taitavat olla animaatiohahmo Nukkumatti (Sandmännchen) ja liikennevalojen hattupäinen Ampelmann:
Ampelmann on levinnyt entisen länsipuolenkin valoihin, ja Wikipedian kertoma matkamuistokauppa myi hyvin Berliinissä 2011 käydessämme, ostinpa itsekin T-paidan, jonka rinnassa on vihreä ja takana punainen hahmo.
Aikaisemmin samasta aiheesta: Berliinin muurilla.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











