Arkeologisia kenttätöitä Varsinais-Suomessa 2024

Varma kevään merkki on edellisvuoden Varsinais-Suomen arkeologisten  kenttätöiden esittely Turun linnassa.

Raisiossa rakennetaan Kuloisten risteyssilta kokonaan uusiksi, tulevalta alueelta ei arkeologinen tarkastus löytänyt kiinteitä muinaisjäänteitä. Kuloisten Impivaara osoittautui lupaavaksi paikaksi tuleville koululaiskaivauksille, joilla Raisiossa onkin jo pitkät perinteet. (Jari Näränen)

John Björkman esitteli väitöskirjansa aihetta, historiallisen ajan uskomuspaikkoja Lounais-Suomessa. Kansanperinteen kerääjien tallentamat uskomuspaikat on usein helppo tunnistaa: vaikuttavia jyrkkiä kallioita, melkein aina vettä lähellä, toisaalta "mitättömän näköisiäkin" on kaikista kolmannes. Isojako- ja tiluskartat paljastavat monien myös sijaitsevan pitäjien reunoilla tai rajoilla. Johnin englanninkielinen väikkäri löytyy täältä.

Liedon Pettinen on vaikuttava rautakautinen kalmistokompleksi, jossa on kaivettu vuodesta 2019 lähtien. Hautauksia on ajanlaskun alusta 1000-luvulle, hautaustapoina uurnalliset palokuoppahaudat, latomukset, röykkiö ja polttokenttäkalmistot. Aseita, koruja, veneen niittejä ym., löytöjä ylipäätään paljon. Kaivaukset jatkuvat ja tutkimuksia tulossa. (Juha Ruohonen)

Ennen lounastaukoa esiteltiin vielä Turun kaupunginmuseon uusin digitaalinen julkaisu, Raportteja-sarjan no 24, Puunkäyttö keskiajan Suomessa. Kirjan löytää täältä, ja se on toivon mukaan ilmestymässä myös painettuna. (Kuva postauksen alussa kirjan kannesta)

Museoviraston koekaivausryhmän Varsinais-Suomessa suorittamista metallinetsintälöytöjen aiheuttamista tutkimuksista esiteltiin kaksi. Paimion Koivulinnan asuinpaikan läheisyydestä oli 2024 löytynyt kaksi pronssikirvestä, tarkastus selvitti ne ilmeisesti tarkoituksella haudatun ko. asuinpaikan reunalle. Salon Melkkilästä oli hevoslaitumelta löytynyt miekansäilä, kaivauksissa paikalta paljastui n. 15-20-vuotiaan miehen hauta merovingi- tai viikinkikaudelta. (Jan-Erik Nyman)

Metallinetsintälöytö oli myös vienyt Turun kaupunginmuseon arkeologin tutkimaan Nousiaisten Pappilaa. Alueelta oli jo ennestään paljon löytöjä viikinki- ja ristiretkiajalta. Pellon pintapoiminnan tulosten (keramiikka ja muu saviaineisto) analysointi varmisti jo ilmakuvan pellossa paljastamien laikkujen kertoman: Hirvijokeen laskeva pienen puron molemmin puolin on sijainnut rautakautinen kylä. (Jere Leppänen)

Saaristomeren Rautakausi -projekti oli meriarkeologisin menetelmin tutkinut Kemiönsaaren eteläpään kohteita viistokaiutuksella, sukeltamalla, tarkkusinventoimalla ja kajoamalla (=dendronäyte). Kyrksundetissa ja Purunpäässä ei tehty uusia havaintoja, Högholmenin "länsisataman" massiivisten hirsiarkkulaitureiden dendrologinen näyte antoi rakentamisvuodeksi 1392 jKr. Tarkkuusinventoinnin löydöttömyys herätti epäilyn käytön vähäisyydestä. (Yann Irissou)

Perttelin Inkereen kartanon omistaja J.M. Gottskalk perusti 1794 lasitehtaan, joka toimi vuoteen 1865 asti, valmistaen pullo- ja ikkunalasia. Tehtaan lasihytin tiilisen keskusuunin jäänteen löytyivät peltoalueelta, joka tutkimuksen jälkeen asfaltoitiin parkkipaikaksi. Lasihytti on ollut n. 20 x 20 metriä kooltaan. Löytöinä odotetusti rautanauloja ja lasia. (Hanna-Maria Pellinen)

Muuritutkimus Oy kaivoi 2024 Kaskenahteessa. Tarkemmin esiteltiin kaivausalue IR54, jossa kerrostumat ulottuivat Turun palosta kaupungin alkuaikoihin 1300-luvulla. Löydöt olivat tyypillistä materiaalia turkulaiselle kaupunkikaivauksille, kiitettävästi löytyi 1600-luvun lasia ja keskiaikaista keramiikkaa, erikoisuutena kivinen muotii metallinappien valamiseen. Odotettua dominikaanikonventin hautausmaata ei tavattu, eikä muutakaan konventtiin liittyvää, poislukien kirjoituspuikko eli stylus, ja ehkä mahdollinen kirjanhela. (Niko Järvinen, Nea Komulainen, Kari Uotila)

Kärsämäessäkin oli taas kaivettu, Heikki Huhtamäen kadulla. Alueelta löytyi liesien ja paalunsijojen jälkiä, ja jopa 6 kk vanhan vasikan hauta. Esineistönä pääasiassa keramiikkaa, palanutta savea ja iskoksia. Kuulosti kovin kivikaudelta, mutta jokin raudankappalekin seassa, ja alueellahan on asuttu pitkään. (Lauretta Suomi, Maria Ronkainen)