Hätärahaa keräilijöille

Poikkeusaikoina on tarvittu hätärahaa niin metallisena kuin paperisena, ja ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Saksassa painettiin nimellisarvoltaan pieniä seteleitä korvaamaan kierrosta kadonnut metalliraha.

Tätä hätärahaa (Notgeld) alettiin kerätä jo sodan aikana, ja sodan jälkeen kaupungit, maakunnat, erilaiset yhteisöt ym. alkoivat painaa sitä lisää, tällä kertaa keräilijöille. Rahat olivat edelleen nimellisarvoltaan pieniä, alle markan arvoisia, mutta usein erittäin värikkäitä, parhaimmat suorastaan pieniä graafisen taiteen helmiä, useimmat tosin eivät. Seteleissä saattoi olla kuvituksena ja teksteinä paikallisia kansantarinoita, historiallisia tapahtumia, poliittista satiiria, melkeinpä mitä vain. 

Rahojen erikoisuus oli myös se, että niihin painettu niiden "voimassaoloaika", yleensä vain muutama viikko tai kuukausi, tosin maksamiseen näitä ei oikeastaan käytetty, ne oli tarkoitettu keräiltäväksi. Useimmat vaikuttavat painetun vuosina 1921-22. Vuoden 1923 hyperinflaatio oli sitten kokonaan toinen juttu.

Kuvan setelit kuuluvat Turun museokeskukseen kokoelmaan, ja ovat tulleet Turun lyseon koulusta.

David Storeyn artikkeli aiheesta Art in Print -sivustolla.

Notgeld-keräilylle omistettu sivusto.

Antiikki & Design 208 (3/2022)

En kovin usein kommentoi lehden koti-interiöörijuttuja, mutta 1950-luvun helsinkiläiskoti kiinnitti huomiota jo pelkällä värikkyydellään. Peukutuksen väärti oli myös emännän kommentti:

- Harrastus on minulle puhtaasti esteettinen. Minulla ei ole 1950-luvun arvomaailmaa, vaan koen olevani moderni nainen.

Hyvä muistuttaa itsellekin historiafriikkinä ettei menneisyydessä oikeasti viihtyisi.

EMMAssa on auennut Daniel Burenin teoksia esittelevä näyttely. Jälleen yksi maailmankuulu nykytaiteilija, josta en ollut koskaan kuullutkaan, ajattelin ensin. Vaan ei vaiskaan, olenhan nähnyt ne raidalliset pylväät (Les Deux Plateaux) Pariisin Palais-Royalin pihalla!

Moni lienee keräillyt kauniita hajuvesipulloja, mutta Emil Hein kerää nimenomaan tuoksuja, siis pullojen sisältöjä. En ollut tällaistakaan koskaan tullut ajatelleeksi, ja tietysti keräilylle on jo oma kirjallisuutensa, ja oma verkkosivustonsa. Polyyppien vuoksi jo vuosia sitten menettänyt voi vain kateellisena nenäänsä niiskauttaa.

Murrosvuodet 1914-1922 sarjakuvina (8)

Sarja murrosvuosien sarjakuvista päättyy tällä kertaa tähän, tai jää oikeastaan kesken, sillä Veli-Matti Uralin ja Matti-Pekka Heikuran Ahava - Ensimmäinen lippu (2021) muodostaa vasta edellisen osan "punaisen heimosoturin" Iivo Ahavan elämäkerrasta.

Iivo Afanasjev syntyi heimohenkiseen kauppiasperheeseen Vienan Karjalassa, ja tarina alkaa Iivon lapsuudesta vuonna 1905 kun kumouksen tuulet heiluttelevat jo maailmaa. Koulu- ja opiskeluvuodet kuluvat Suomessa, mutta 1914 Iivo joutuu opastamaan itseään Ilmari Kiantoa tämän heimoretkillä. (Humalaisen Kiannon puhe jääkäreistä jo ennen maailmansodan syttymistä on häiritsevä anakronismi muuten moitteettomissa faktoissa.)

Kirjan tulkinnan mukaan juuri tuo retki sai Iivon liittymään vapaaehtoisena Venäjän armeijaan, josta hän palasi Ouluun syksyllä 1917. (Toinen nipotus liittyy kunniamerkkeihin: ei Ahava aliupseerina sentään Yrjönristejä voinut saada, sen sijaan hän sai kahdesti Pyhän Yrjön sotilasristin.) Kirja päättyy 8. marraskuuta 1917, uuden vallankumouksen tapahtuessa Venäjällä, ja Suomen sisällissodan jo häämöttäess.

Mustavalkoinen (ajoittain punaisella korostettu) piirrostyyli on erittäin korkeatasoista. Hahmot ovat tunnistettavia, ja ekspressionistinen tyyli ruutujen välisine leikkauksineen vaikuttavaa. Vaikka tiedämmekin Iivon kohtalon (olen siihen itsekin kerran pari heimosotapostauksissani viitannut), jään ainakin itse mielenkiinnolla odottamaan miten tekijäkaksikko on käsitellyt hänen vaiheitaan isiensä mailla, Muurmannin legioonassa ja Karjalan rykmentissä, Vienan vapaustaistelun vaiheissa.

Kirja Facebookissa ja kustantajan sivuilla.