Riimuja Turussa

Turun historiallisen yhdistyksen (jonka jäseneksi muuten myös olen liittynyt) esitelmäsarjassa Turun uuden pääkirjaston luentosalissa esiintyi eilen arkeologi Janne Harjula. Kuten kuvasta näky, sali oli tupaten täynnä, hädin tuskin ehdin itse tuolin saamaan, viimeiset joutuivat istumaan lattialla. Luennon aiheena oliva riimut Suomessa keskiajalla eli kyllä se keskiaika vaan jaksaa kiinnostaa!

Janne taustoitti aihetta riimukirjoituksen historialla. Ne kehiteltiin paljon ennen viikinkiaikaa, ja käyttö jatkui myös kauan sen jälkeen, mutta toki kuuluisimpia ovat nimenomaan viikinkikauden riimut, varsinkin muistokivissä, joita Ruotsista tunnetaan pari tuhatta.

Vielä keskiajallakin riimuja käytettiin ja paljon käytettiinkin, mm. Norjan Bergenistä on paljon arkeologisia löytöjä, jotka osoittavat riimuilla kirjoitetun jo monenlaista viestintää, rakkaudentunnustuksia myöten. Aivan ensimmäiset riimukirjoitukset olivat olleet funktioltaan uskonnollisia.

Mutta ne Turun riimut! Niitä on vain kolmen puuastian ulkopohjasta, ja niistä kaksi ovat osia latinankielisestä Ave Maria -rukouksesta. Kolmas on vaikeatulkintainen sana joka voisi tarkoittaa hyvän voinnin toivotusta. Kaikki ovat löytöjä keskiaikaisen Turun arkeologisista kaivauksista. Rukoukset osasi tietysti jokainen, latinaa opetettiin katedraalikoulussa, mutta riimut opittiin kotona sukupolvesta toiseen. Koska riimuilla oli kiistämätön maaginen ja pyhä merkityksensä, pyhän rukouksen kirjoittaminen niille antoi kaksinkertaisen voiman? Kaikki kolme ovat juoma-astioiden pohjia. Suojelivatko riimut huonolta, tauteja aiheuttavalta juomalta? Riimut ovat pohjassa ikään kuin piilossa, mutta itse tulin ajatelleeksi sitä, että juoma-astiaa kallistaessa ne kuitenkin näkyivät muille pöydän ääressä istuville. Ruokailu perheen kesken oli keskiajalla myös harras toimitus, joka eräällä lailla jäljitteli kirkossa vietettyä ehtoollista.

Mielenkiintoisia ajatuksia ja tulkintoja nuo Turun muutamat riimut siis herättivät. Kuka ties niitä arkeologisen aineiston tarkalla läpikäymisellä löytyisi lisää, nämäkin olivat aika hailakoita viiltoja, ensi näkemältä naarmuilta näyttäviä.

Viime vuonna ilmestyi Heikki Ojan populaariteos Riimut - viestejä viikingeiltä. Kirja sai Jannelta kehuja, itse en ole lukenut, enpä edes ehtinyt hankkimaan vielä.

Numismaattinen aikakauslehti 1/2016

Suomen numismaattiseen yhdistykseen en oikeastaan kuulu minä vaan poikani, mutta kun se postiluukusta kerran tulee, niin kommentoidaan. Kysehän on suurimmalta osin kuvitetusta huutokauppaluettelosta, mutta alussa on aina muutama artikkelikin, nyt tosin tavallista niukemmin.

Lehden avaa yhdistyksen puheenjohtajan tervehdys, jossa murehditaan museoiden rahoituksen alasajoa, ja ihmetellään Kansallismuseon uudistuksen yhteydessä tehtyä päätöstä lopettaa rahakammio omana näyttelynään ja ripottaa numismaattinen esineistö muun näyttelyn sekaan. Itse ihmettelen samaa, nähtäväksi jää miten tässä onnistutaan.

Bengt Fagerholmin artikkeli esittelee kiinalaisen 500000 CGU:n (Customs Gold Unit) setelin, jollaista ei tiettävästi pitäisi olla olemassakaan, mutta niin vain on. Merkillinen (kultakantainen) rahayksikkö oli nimensä mukaisesti tarkoitettu tullien maksamiseen, ja kärsi inflaatiosta siinä kuin muukin seteliraha.

Rahakammion eläkkeelle jäänyt esimies Tuukka Talvio aloittaa sarjan numismatiikan historiasta Suomessa, ja ensimmäisessä osassa käsitellään Elias Brenneriä, joka tunnetaan ehkä parhaiten taiteilijana, mutta jolla on vankka asema myös numismatiikan historiassa. Miniatyristinä hän oli taitava piirtämään rahojen yksityiskohtia julkaisuunsa Thesaurus nummorum Sueo-gothicorum (1691).

Kuten jo sanottu, lehti on huutokauppajulkaisu ja kuvituksena on värikuvia jos jonkinlaisista kolikoista ja poleteista antiikin ajoista nykypäiviin.

Monumentteja ja matkamuistoja

Koska Berliinin Siegessäule on itsessään monumentti, sopii sinne kuin nakutettu monumentteja esittelevä näyttely....

 ...monumentteja sellaisia kuin vaikkapa Siegessäuleakin kuuluisampi Berliinin symboli, Brandenburgin portti.

Napoleon oli yksi historian suurimpia sotarosvoja. Brandenburgin portin valjakko vietiin Pariisiin, mutta jouduttiin palauttamaan keisarin kukistuttua. Pilakuva aiheesta on varsin kuuluisa.

Kolmas Berliinin symboli on tietysti parlamenttitalo, Reichstag.

Berliinin seudun muita monumentteja.

Keskisessä Saksassa puolestaan on Leipzigin kansaintaistelun (1813) muistemerkki. Se omistettiin kaatuneille sotilaille, ei taistelua johtaneille ruhtinaille, eikä siinä siksi ole mitään ratsastajapatsaita.

Napoleonin vastaista vapausotaa muisti myös Baijerin Kelheimiin noussut Befreiungshalle.

Toisaalla Baijerissa, lähellä Regensburgia, taas on tämä Parthenonista innoituksena saanut ja saksalaisten suurmiesten muistomerkiksi rakennetttu Walhalla. (Miksi sen kulmalla on hattu, en tiedä. Monia vitriinejä oli piristetty jollain pikku esineellä.)

 Läntisen Saksan muistomerkkeihin...

...kuuluu puolestaan Hermannsdenkmal, Teutoburgin taistelun (9 jKr.) muistoksi pystytetty, mutta viimein valmistuessaan (1875) pikemminkin voittoa Ranskasta juhlistanut pytinki.

Englantilaiset ovat omineen Waterloon taistelun (1815) niin että harvemmin muistaa miten saksalainen voitto se oli, ratkaisihan taistelun lopulta Blücherin johtamien preussilaisten mukaantulo.

Mukana oli myös italialaisia monumentteja...

...ja niistä kuuluisin, Colosseum.

Tästä olikin enää lyhyt matka (sic) siihen miten kansakuntien muistomerkeistä ja kuuluisista rakennuksista on tullut matkamuistorihkaman peruskamaa. Saammeko palan vierasta kaupunkia mukaamme ostamalla siellä olevan rakennelman miniatyyrikoossa? (Oikeanpuoleisin muistuttaa kovin Korppoon madonnaa muttei taida olla.)

Ja ihan pakkohan tähän on lopuksi laittaa pätkä omaa matkamuistokokoelmaa kaapin reunalta.

Keräättekö itse miniatyyrirakennuksia?