Amurin työläismuseokortteli

Pirkanmaan retken kohteena Tampereella oli Amurin työläismuseokortteli. Hieno opastus tutustutti paikkaan joka oli suurempi kuin olin ajatellut. Talojen perusrakenne oli neljän huoneen kokonaisuus joita yhdisti yhteiskeittiö. Yhteishuussi oli pihan perällä. Huoneet oli sisustettu eri aikakausien esineistöllä 1800-luvun jälkipuoliskolta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, ja "asutettu" fiktiivisillä mutta tyypillisillä asukkailla, tehtaantytöillä jne. (henkilöt esiteltiin ovien teksteissä). Huoneita oli todella paljon joten tässä vain kuvia muutamista.

Yksi yhteiskeittiöistä. Huoneissa oli oma lämmityksensä mutta keittiössä saattoi talvisin vesiämpärin sisältö vetää riitteeseen.

Yhteen pihaan oli rakennettu aikakauden mallin mukainen maksullinen yhteissauna. Kummallekin sukupuolelle oli oma pukuhuone mutta itse sauna oli yhteiskäytössä.

Talonomistajan kodin asumistaso oli vuokralaisia prameampaa.

Kivijalkaleipomo 1930-luvulta.

Piharakennukset toimivta talleina ja huusseina.

Tästä korttelin kulman kaupasta alueen museoiminen alkoi 1975.

Nimensä Amuri sai Venäjän kaukoidän Amurinmaan mukaan, siis samalla tavalla kuin meidän Portsamme (Port Arthur). Mutta siinä missä Portsa on sodan pommitustuhoja lukuun ottamatta jäljellä, on puu-Amuri hävinnyt tätä museokorttelia lukuun ottamatta.

Lounaalla vaivaistalossa

Pirkanmaan retken lounastauko pidettiin Vaihmalan hovissa, ja postaukseen siitä inspiroi itse asiassa bloggarikollegan huomautus siitä miten löysästi kartano-nimitystä majoitus- ja ravintola-alalla käytetään. Sanaa hovi käytetään yleensä kai ns. Vanhan Suomen kartanoista, ja kaiken lisäksi Vaihmala on alunperin ollut - Lempäälän kunnan vaivaistalo.

Vaan eipä mitään, maukas lounas ja hienot puitteet. Pihallakin oli kaikenlaista katsottavaa, kuten Porsche...

ja kukkapenkiksi päätynyt vene.

Röökitauollekin olisi ollut tyylikkäät puitteet.

Lounaan tai muuta tarjoilua olisi saanut erikoistilauksesta myös puutarhapaviljongissa.

Alhaalla kajastavan vesistön lunttasin Wikipediasta olevan Hiidenvuolle, osa Vanajavettä.

Ehdin lähtiessä kuvata myös pihan lammasveistokset...

ennen kuin tajusin että myös eläviä lampaita olisi laitumella ollut. Ainakin yhden mustaan lampaan voi kuvasta bongata.

.

Kuokkalan museoraitti

Varsinais-Suomen museot ry:n alkukesän retki suuntautui Pirkanmaalle ja siellä ensinnä Lempäälään, jossa on Kuokkalan museoraitti.

Koleassa säässä jalkauduttiin Aleksanteri Eskolan kauppapuotiin, jota tämä ehti pitää kerrassaan 60 vuotta, lopettaen vasta 1974.

Puodin tavaratarjonta ajoittuu 1930-50-luvuille.

Viereiseen rakennukseen...

sijoitetun kampaamo- ja parturimuseon esineistö oli pääosin Tampereelta.

Suutarin koti ja verstas.

Entisajan hammashuoltoa.

Sotaveteraanien perinnekammarikin oli rakennuksesta saanut sijansa.

Viimeisen näyttelyhuoneen esineistöä.

Paikalle on siirretty tämä 1830-luvulla rakennettu savutölli, jossa on aikoinaan asustanut tallukkamestari Puskeman Kustaa, kertoman mukaan "pieni ja likainen ukko". Ehkä savupirtissä oli vaikea pysyä puhtaana. Ikiaikaista tunnelmaa henkivä kömmänä kyllä, raitin kohokohtia.

Tunnelmallinen oli myös tämä pajamuseo. K.A. Koskisen ajokaluja eli vaunuja ja rekiä myytiin aikoinaan kautta Suomen.

Kaikki raitin rakennukset eivät olleet yleisölle auki. Viehättävä pihapiiri kyllä.

.