Images in Ivory: Precious Objects of the Gothic Age on Detroit Institute of Artsin 1997 järjestämän näyttelyn julkaisu, sisältäen seitsemän aihetta käsittelevää artikkelia ja katalogin.
Varhaiskeskiajalla norsunluuta ei Eurooppaan juuri saatu, vaan korvikkeena käytettiin mursunluuta ja sarvivalaan ("yksisarvisen") sarvea. 1200-luvulla tilanne muuttui kun Itä-Afrikan swahilinkieliset muslimikauppiaat alkoivat toimittaa sitä (kuten myös kultaa ja vuorikristallia) pitkin rannikkoa Punaisellemerelle ja Egyptiin, josta se Aleksandrian kautta laivattiin Välimeren satamiin.
Erityiseen kukoistukseensa taito veistää norsunluuesineitä nousi, missäpä muualla kuin Pariisissa, ajoittuen välille 1250-1350. Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävät veistokset olivat suosittuja, ja niiden elegantti kaareutuminen johtui syöksyhampaan kaareutumisesta. Erityisen runsaasti on kuitenkin säilynyt henkilökohtaista hartaudenharjoitusta (joka keskiajan loppua kohden nousi suosituksi) varten valmistettuja diptyykkejä ja triptyykkejä. Niiden kuvat kertoivat lähes aina Neitsyt Marian ja Jeesuksen vaiheista, ja näiden ruutuineen lähes sarjakuvamaisten tarinoiden aiheet olivat kaikkien tunnistettavissa: Maarian ilmoitus, Jeesuksen syntymä, tietäjien kumarrus, Juudaksen petos, ristiinnaulitseminen jne.
Maallisempia kuva-aiheita esiintyi esim. kammoissa ja pienten metallipeilien taustalevyissä, ja vielä runsaammin erilaisten rasioiden kannessa ja sivuilla. Niitä kuvittivat ritariromaanien ja hovielämän kohtaukset: kuhertelu haukkametsällä, Tristanin ja Isolden tarina tai rakkauden linnan valloitus, jossa ritarit rynnäköivät neitojen puolustamaan linnaan - kummankin osapuolen heitellessä toisiaan ruusuilla. Rakastaja kutittamassa rakastettunsa leukaa oli ilmeisesti erityisen eroottisesti ladattu aihe, mikä tässä flirttailuvinkkinä seuraaville Turun keskiaikamarkkinoille.
Lopussa on esitelty myös 1800-luvulla keskiaikaiseen tehtyjä väärennöksiä - vai pitäisikö ne joissain tapauksissa lukea uusgotiikaksi. Asiaa hämmentää sekin että niistä joidenkin materiaaliksi on tieteellisin menetelmin ajoitettu keskiajalta peräisin oleva norsunluu, tosin samalla kyseenalaistaen C14-ajoituksen tarkkuus norsunluun kyseessä ollen.
Esineitä näyttelyyn oli lainattu Lontoon ja Pariisin kuuluisimmista museoista, mutta varsinkin erittäin monesta amerikkalaismuseosta. Tunnustettakoon tässä että vei hetken ennen kuin ymmärsin että Toledo Museum of Art ei olekaan Espanjassa vaan paikassa nimeltä Toledo, Ohio.
maanantai 17. marraskuuta 2014
perjantai 14. marraskuuta 2014
Metallia, metallia - Infopäivä metallinetsijöille
Metallinetsinharrastus on parina viime vuonna lisääntynyt huimasti. Koska harrastuksen parissa sivutaan väistämättä myös muinaismuistolain piiriin kuuluvia asioita, on molemminpuolinen luottamus ja ikään kuin yhteisen ”kielen” löytäminen museoviranomaisten ja metallinetsinharrastajien kesken tärkeää.
Turun museokeskus/Varsinais-Suomen maakuntamuseo järjestää infopäivän metallinetsinharrastajille lauantaina 15.11.2014 klo 11–14 Kuralan Kylämäen vanhassa kanalassa, Jaanintie 45, Turku.
Turun museokeskus/Varsinais-Suomen maakuntamuseo järjestää infopäivän metallinetsinharrastajille lauantaina 15.11.2014 klo 11–14 Kuralan Kylämäen vanhassa kanalassa, Jaanintie 45, Turku.
Tilaisuudessa on tarkoitus keskustella ajankohtaisista metallinetsintään liittyvistä asioista. Lyhyiden alustuspuheenvuorojen jälkeen osallistujilla on mahdollisuus tuoda metallinetsinlöytöjään asiantuntijoiden tunnistettavaksi. Paikalla on useita eri alan asiantuntijoita, mm. arkeologeja, numismaatikkoja, konservaattoreita, aseasiantuntijoita ja kansatieteilijöitä.
Alustukset:
Kaisa Lehtonen: Metallinetsintä ja muinaismuistolaki
Juha Ruohonen: Metallietsintä tutkimuksen näkökulmasta
Riikka Saarinen: Miten esineitä tulee käsitellä
Stig Leivo: Metallinetsijöiden puheenvuoro
Alustukset:
Kaisa Lehtonen: Metallinetsintä ja muinaismuistolaki
Juha Ruohonen: Metallietsintä tutkimuksen näkökulmasta
Riikka Saarinen: Miten esineitä tulee käsitellä
Stig Leivo: Metallinetsijöiden puheenvuoro
Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tarjolla pullakahvit!
Edellä oleva informaatio museon tiedotteesta. Lisätään vielä että Espoon kaupunginmuseo on ehättänyt tekemään aiheesta jo näyttelynkin. Museolehtori Jenni Sahramaan haastattelu täällä.
Kuvan keihäänkärki peräisin Naantalin Luonnonmaalta ja ajoitettu merovinkiajalle.
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
Matiaksenkirkko
Matiaksenkirkko on aivan Kalastajabastionin vieressä, ja siinäkin mielessä sukua että sen kirkon perusteellisimman restauroinnin, oikeastaan uudelleenrakentamisen vuosina 1874-96 suunnitteli samainen Frigyes Schulek, jonka käsialaa bastionikin oli.
Kirkon katto tehtiin tuolloin Szolnayn keramiikasta.
Kirkon kerrotaan olevan alunperin jo Tapani Pyhän ajoilta, mutta aivan niin vanhoja rakennusjäänteitä ei ole löytynyt. Kirkko on kokenut monet sodat ja uudelleenrakennukset, olipa se turkkilaisvallan aikana moskeijanakin. Nykyinen ilme on gotiikkaa.
Yläkerrassa oli pieni museo, jossa oli rakennusfragmentteja, konservoitua esineistöä ja myös kopio Tapani Pyhän kruunusta. Se oli aiemmin kansallismuseossa mutta nyt parlamenttitalossa, ja koska emme siellä käyneet jäi tämä Unkarin kallisarvoisin muinaismuisto näkemättä.
Kirkon omat sivut.
Kirkon katto tehtiin tuolloin Szolnayn keramiikasta.
Kirkon kerrotaan olevan alunperin jo Tapani Pyhän ajoilta, mutta aivan niin vanhoja rakennusjäänteitä ei ole löytynyt. Kirkko on kokenut monet sodat ja uudelleenrakennukset, olipa se turkkilaisvallan aikana moskeijanakin. Nykyinen ilme on gotiikkaa.
Yläkerrassa oli pieni museo, jossa oli rakennusfragmentteja, konservoitua esineistöä ja myös kopio Tapani Pyhän kruunusta. Se oli aiemmin kansallismuseossa mutta nyt parlamenttitalossa, ja koska emme siellä käyneet jäi tämä Unkarin kallisarvoisin muinaismuisto näkemättä.
Kirkon omat sivut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


