perjantai 23. marraskuuta 2012

Parc Asterix


Parc Asterix sijaitsee 35 km Pariisin keskustasta pohjoiseen. Sinne pääsee mm. ajamalla paikallisjuna RER B:llä asemalle nimeltä Aéroport Charles de Gaulle 1 (eli jäädään aikaisemmin pois kuin jos mentäisiin Finnairin terminaaliin asemalla 2). Asemalta voi ostaa liput puistoon ja vierestä lähtee sukkulabussi (navette), joka vie perille. Laitteet ja härvelit ovat samoja kuin muuallakin, Asterixin maailmasta otetuilla teemoilla vain koristeltuja.

Ilmaratajuna oli samanlainen kuin Linnanmäellä, siihen uskaltautuu heikkopäisempikin.




Maanpinnalle palattua katseltiin antiikin nähtävyyksiä.




Tosin olipa mukana myös keskiaikaisia näkymiä, ja niitäkin modernimpia.



Hurjin vuoristorata oli Egypti-teemainen Osiris.




Keskellä aluetta oli voittamattomien gallialaisten kylä, joka oli auki vain osan aikaa päivästä. Silloin siellä sai tavata sarjakuvan hahmoja.



Päällikön talo, jonka edessä voi kuvauttaa itsensä kuuluisalla kilvellä.


Kaikkien hahmojen nimet eivät lähimainkaan ole samat kuin meillä. Kalakauppias Amaryllix onkin alunperin Ordralfabétix.


Seppä Caravellixin (Cétautomatix) paja näytti muuttuneen kokonaan matkamuistomyymäläksi.


Trubadurixin (Assurancetourix) puumajan edustalla olisi ollut katsomo esityksiä varten. Emme jääneet kuuntelemaan.


Sen sijaan lähdimme veneajelulle, jonka maisemina oli tapahtumia ja hahmoja eri seikkailuista.








Alueella on myös kolme eri showta, joista näimme kaksi: delfiinit...


...sekä hupailun, jossa oltiin kouluttavinaan sotilaita Rooman armeijaan, mutta joka muuttui akrobatiaesitykseksi savutehosteineen.



Lisäksi ajeltiin venerata...



...poljettiin polkuveneellä...


...ja ajeltiin autorata (kuten näkyy, teema ei todellakaan rajoittunut antiikin aikaan).




Parc Asterix oli Pariisin-matkamme kaikkein ranskalaisin kohde, muuta kuin ranskaa ei kuullutkaan, ja välillä tuntui että olimme ainoat ulkomaalaiset koko paikassa. Nostalginen olo siellä silti tuli keski-ikäiselle suomalaismiehelle, jonka lapsuuden mieleenpainunein sarjakuvamuisto oli saada käsiinsä Asterix ja Kleopatra, sarjan ensimmäisenä suomennettu albumi.

2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Hahmot näyttävät olevan muovia/lasikuitua? Olivatko toimivia?

Kari Hintsala kirjoitti...

Kyllä niistä jotkut nyökytteli tai heilutteli, ei sen ihmeempää.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...