Keskiajalta säästynyttä

Minulla ei aiemmin olekaan ollut mitään Victoria and Albert Museumin (trendikkäämmin V&A) julkaisuja, ja jos totta puhutaan, niin tämä Medieval and Renaissance Treasures oli vielä aika heppoista kamaa, enemmänkin matkamuistoksi tarkoitettu kirjanen kokoelman highlighteista. Kullekin objektille on varattu aukeama: toisella sivulla kuva ja toisella teksti, joka olisi monesti saanut olla perusteellisempikin, ainakin minun makuuni.

Sen sijaan kirjassa oli hyvä johdanto-osa siitä miten keskiajan ja renessanssin taide on säilynyt, jos säilynyt on. Suurimmat tuhot teki kaksi ärrää, reformaatio ja revoluutio. Englannissa 1500-luvun uskonpuhdistus jatkui 1600-luvulla puritaanien ikonoklasmina, niin että esim. englantilaisia goottilaistyylisiä suitsutusatioita (censer) on jäljellä vain kaksi kappaletta. Ranskan kirkollinen esineistö sai osansa hugenottisotien hävityksissä, mutta toden teolla tuho iski vasta suuressa vallankumouksessa vuodesta 1789 eteenpäin.

Mitä ei tuhottu, joutui yksityisille markkinoille, sen myötä keräilijöille ja edelleen museoille 1800-luvun mittaan. Innokkaat antikvaarit alkoivat mittailla, tutkia ja kartoittaa säästyneitä esineitä, restauroida raunioita, painattaa jättimäisiä lähdesarjoja - ja perustaa museoita, "kulttuurin katedraaleja", joihin kristillisten katedraalien esineet ja rakennusfragmentit olivat omiaan. Itse asiassa mieleeni tuli, elettiinkö ennen 1800-lukua nykyhetkessä, menneitä muistelematta. Ainakin 1800-luvun historiainnostus oli jotain ennennäkemätöntä, edes renessanssin antiikinkaihoa ei siihen mielestäni voi verrata.

Varsin hätkähdyttävä oli näkökulma ristiretkeläisten vuonna 1204 toimeenpanemaan Konstantinopolin ryöstöön, se kun kirjoittajan mielestä pelasti länteen viedyn esineistön tuhoutumisen turkkilaisten vallatessa kaupungin 1453. Tällä logiikalla ehkä Palmyrakin olisi ollut parempi purkaa ja laivata Englantiin?

Suomen revoluutio ei koetellut kulttuuriperintöä, mutta reformaatio kylläkin. Englannista tunnetaan tapauksia joissa paikalliset asukkaat piilottelivat tai kätkivät maahan/veteen kirkkojen ja luostareiden esineistöä. Annettiinkohan Suomessa voutien viedä kalkit ja pateenit vastaanhangoittelematta? Ainakin sellainen käsitys itselleni on jäänyt. Joka tapauksessa isonvihan tuhot vuosina 1713-21 ylittivät kaikki Kustaa Vaasan aikaansaannokset. Esineistöä tuhottiin, vietiin Venäjälle tai evakuoitiin Ruotsiin. Tämän voi Turun museokeskuksenkin kokoelmista helposti huomata: 1700-lukua vanhempaa esineistöä on hyvin vähän, lukuun ottamatta nykypäivinä esiinkaivettua keskiajan fragmentaarista materiaalia.

Tarton yliopiston taidemuseo (2)

1600-luvulta juontuva Tarton yliopisto perustettiin uudelleen Aleksanteri I:n toimesta 1802, ja seuraavana vuonna sen yhteyteen perustettiin taidemuseo. Tämä Viron vanhin museo on siis viettänyt jo 200-vuotisjuhliaan, ja niiden kunniaksi ilmestyi 2006 oheinen 200 Years of the Art Museum of the University of Tartu, jota museosta sai 5 € hintaan. Perustamisajatusta siivitti valistusajan vakaumus kasvatuksen ja koulutuksen merkityksestä, ja sen jakoi täysin ensimmäinen johtaja Karl Morgenstern. Kokoelmia kartutettiin ostoin Saksasta ja Pietarista, lahjoituksia saatiin baltiansaksalaiselta aatelistolta. Morgenstern lahjoitti museolle myös omat kokoelmansa, mm. 3000 kolikkoa sekä taidetta.

1800-luvun puoliväliin mennessä kokoelmat olivat kasvaneet niin että tehtiin päätös keskittyä antiikin taiteeseen kipsikopioilla. Niitä valmistettiin eri puolilla Eurooppaa olleista alkuperäisteoksista. Museo sai myös nykyiset näyttelytilansa, jotka siis edustavat 1800-luvun käsitystä elämyksellisyydestä, veistokset on ikään kuin esitetty "aidossa interiöörissään".

Kokoelmat karttuivat, mutta varsinainen katastrofi niitä kohtasi ensimmäisen maailmansodan aikana, kun kaikki museon aidot esineet vuonna 1915 evakuoitiin "turvaan" Voronežiin Venäjälle - jossa ne ovat edelleen! Venäjälle vietiin mm. 228 antiikin keramiikkaesinettä, 5000 mitalia ja kolikkoa, 23 pronssi- ja marmoriveistosta, 126 muinaisen Egypti esinettä ja satakunta maalausta. Kokoelma olisi kuulunut palauttaa Tarto rauhansopimuksen (1920) perusteella, mutta Voronežiin ne vain jäivät lukuun ottamatta jotain määrää grafiikkaa ja piirrustuksia, ja 1933 niistä perustettiin Voronežin oma taidemuseo. Kun virolaiset eivät niitä saaneet takaisin edes koko neuvostomiehityksen aikana, näyttää se maan itsenäistyttyä vieläkin vaikeammalta.

Kopiot joka tapauksessa jäivät, ja toisen maailmansodan jälkeen kokoelmia kartutettiin ikoneilla ja virolaisella nykytaiteella. Juhlajulkaisussa on esitelty aidosta muinaisesineistä jääneitä rippeitä, muumioita ja savitauluja, sekä enemmälti kipsikopioita ja grafiikkaa. Numismaattiset kokoelmat koostuvat suurimmalta osin kolikoiden ja gemmien kopioista, jotka ovat joko rikkimassaa, kipsiä tai P.D. Lippertin 1800-luvulla kehittämää ns. Lippertin massaa. Kirjassa on kuvia myös säilytyskaapeista, jotka on hauskasti muotoiltu kirjankansien muotoisiksi. Otteita on myös em. ikoneista ja virolaistaiteesta.

Tarton yliopiston taidemuseo (1)

Vielä löytyi Tartostakin nähtävää. Viime kesänä osuttiin sattumalta yliopiston taidemuseoon, joka toimii yliopiston...

 siipirakennuksessa.

 Viitoitus sinänsä oli selkeä...

mutta perillä möhlittiin silti. Sisälle EI mennä tästä ovesta, siitä tullaan ulos.

Sisään ja lippukassalle mennään kauempaa sisäpihalta. Meidät ohjattiin lipunostoon sisäkautta mentyämme tuosta väärästä ovesta.

Museon kokoelmien merkillisistä vaiheista jatko-osassa, nyt vain muutamia kuvia. Muinaisesta Egyptistä on tänne pohjoiseen saatu lapsen sekä savikartiossa olevan iibislinnun muumiot.

Pääosa näyttelystä koostuu kuitenkin antiikin ajan veistosten kipsikopioista, sijoitettuna huoneisiin, jotka on maalattu Pompeijista saatujen mallien ja värien mukaan.

Taidehistoriansa lukenut bongasi noista varmasti jo monta tuttua. Kopiot ovat 1800-luvun jälkipuoliskolta, niiden valmistuksen vaiheita ja työvälineitä esiteltiin vitriinissä.

Omassa huoneessaan on ikonikokoelma, toisen maailmansodan jälkeen kerätty.

Mutta vielä hetkeksi kipsin pariin. Tietysti museossa oli tuo barokkitaiteen luonut antiikin kirous, Laokoon...

ja kurkistelipa se vielä ikkunastakin.