Adaveren tuulimylly

Kesän 2015 baltian kiertomatka noudatti niin tuttuja latuja, että monta postausta siitä ei saa. Koskapa kaikki on käytettävä, niin tässä aiheena Adavere Tuulik, joka on toinen kahdesta mahdollisesta (se toinen on Imavere Trahter) pysähdyspaikasta Tallinnan ja Tarton välillä.

Paikassa kuuluu nauttia ensimmäiset kahvi & Vana Tallinnat Viron maaperällä. Ne voi nauttia useammassakin eri kerroksessa.

Ja ylöshän pääsee tietysti portaita.

Ylempänä on valokuvanäyttely seudun vanhoista tuulimyllyistä, joista suurin osa on nykyään vähintäänkin siivettöminä ellei kokonaan raunioina.

Kesä oli Baltian puolella yhtä surkea kuin meilläkin, terassitasanteella ei ketään näkynyt.

Ihan ylhäältä voi tihrustaa ohikulkevaa maantietä Tallinnan...

ja Tarton suuntaan.

Alhaalla pohjakerroksessa on kartta, josta voi hahmottaa sijaintiaan.

Adavere ja Imavere kuuluvat Jõgevamaan maakuntaan, ja sijaitsevat jonkin matkaa Põltsamaan kaupungista Tallinnaan päin. Põltsamaa tunnetaan Viron kevätpääkaupunkina (kesäpääkaupunki on tietysti Pärnu, syyspääkaupunki Narva ja talvipääkaupunki Otepää).

Hopeaa Augsburgista

Lorenz Seeligin Silver and Gold - Courtly Splendour from Augsburg ilmestyi jo 1995. Esinejulkaisun aiheena on siis Augsburgin kultaseppien tuotanto 1500-luvulta 1700-luvulle. Korkean tason tuo tuotanto saavuttikin, ja sitä on hovikokoelmissa eri puolilla Eurooppaa. Ansionsa tässä oli paitsi taiteellisella tasolla, myös kaupungin varakkailla kauppiassuvuilla (kuuluisimpana Fuggerit), jotka pystyivät varmistamaan käsityöläisten raakahopean saannin, ja markkinoimaan näiden tuotteita ympäri Eurooppaa.

Paljon on augsburgilaisseppien tuotannosta myös hävinnyt, eikä niinkään vandalismin seurauksena, vaan siksi että hopealla on aina arvonsa, joten rahapulan iskiessä esineet saattoi aina sulattaa maksuvälineeksi. Osansa on ollut muuttuvalla muodilla: tyylin vaihtuessa astiastot sulatettiin ja muokattiin uudenaikaisiksi. Sulatusuuniin ovat joutuneet erityisesti pröystäilyn huippu, hopeiset huonekalut. Jäljellä on kuitenkin esim. hopeinen valtaistuin, joka valmistettiin kuningatar Kristiinan kruunajaisiin 1650.

Kirjan ansio on siinä että tyylihistorian sijasta tekstissä keskitytään esineiden sosiaaliseen kontekstiin, siihen miten kaikki prameus palveli pikku- tai isommankin ruhtinaan statusta, ja millainen rooli hopealla oli diplomaattisina lahjoina jne. Yksi esimerkki: "buffet" tuo varmaan useimmille mieleen Ruotsinlaivojen seisovan pöydän katkarapuineen, mutta uuden ajan alussa se tarkoitti porrastettua sivupöytää, jossa esiteltiin talon arvoesineitä. Renessanssiaikana sillä oli yleensä pikareita ja maljoja, siis juoma-astioita, kuten tässä Johann Theodor se Bryn painokuvassa keisari Matiaksen kruunajaisista Frankfurt am mainissa 1612.

Barokin aikana buffetin rappusille aseteltiin tarjoiluvateja, usein hyvinkin suuria, ja vain sitä varten valmistettuja. Johann Martin Lerchin painokuva keisari Leopoldin kruunajaisista 1658.

Ehkä teoksen ikä näkyy siinä, että muutamat vitriininäkymät on kuvattu lasin lävitse heijastuksineen kaikkineen, ei kyllä enää kävisi esinejulkaisussa päinsä. Valtaosa kuvituksesta on kuitenkin hyvin kuvattuja näyttäviä yksityiskohtia näistä uskomattomista hopeasepäntyön taidonnäytteistä.

Kirjojen historia kun itseäni kiinnostaa, niin tämä on kuulunut aiemmin Medway College of Designin käsikirjastoon Englannissa. Kyseinen oppilaitos on sittemmin yhdistetty Kent Institute of Art & Designiin.

Harppuunakortteli lokakuussa 2015

Merimieseläkekassa rakennuttaa Turun linnan vieressä sijaitsevaan Harppuunakortteliin tulevina vuosina uuden asuinalueen. Oli paikallaan käydä dokumentoimassa sen alta pian häviävää vanhaa teollisuusaluetta.

Tulokulma pohjoisesta. Kivirivin takana ollut Sepät Oy:n rakennus näkyy vielä 2014 kuvatussa Google Street Viewn näkymässä, mutta on sen jälkeen hävinnyt.

Syksyistä tunnelmaa kahden varastohallin välissä.

Alueen halki kulkeva Puusepänkatu tulee kaiketi häviämään.

Puusepänkadun varren näkymiä.

Puusepänkatu päättyy satamaradan ja Linnankadun risteykseen.

Kulku vallihaudankadun puolelle käy kujaa, jonka oikealla puolen on tämä vaalea rakennus...

ja vasemmalla puolen tämä vaalea rakennus.

Vallihaudankatuun rajautuu mielenkiintoinen sisäpiha.

Ja kun on käyty ottamassa etäisyyttä lähempänä Turun linnaa, ja kuva sen suunnasta...

kierretään kortteli Vallihaudankadun puolelta.

Alueen komein graffiiti, Jukka Hakasen Suomen Turun Joutsen on jo oikeastaan Satamakadun puolella...

kuten myös nämä näkymät.

Kaikki tässä nähty on siis tuomittu häviämään, ehkä piankin, sillä rakentamisen on tarkoitus alkaa heti ensi vuoden puolella.

Lisäys saadun palautteen perusteella: video, josta käy ilmi alueen sijainti ja miltä se tulee rakennushankkeen valmistuttua näyttämään.

.