Mont-Saint-Michel (3)

Vierassali ei kuulunut luostarin suljettuun, vain munkeille varattuun osaan. Saliin ja sieltä pois pääsi leveitä portaita joita kierros jatkui hetkeksi pois La Merveillestä...

kuorin alla olevaan kryptaan, joka toimi läpikulkutilana vähän joka puolelle, mm. oikeusistuinsaliin. Tuomiotaan joutui odottamaan kryptan jyhkeiden pilareiden juurella.

Ikkunoiden penkitkin todistivat että oltiin maallisessa tilassa, niitä ei kirkollisissa tiloissa ole.

Matka jatkui aikoinaan munkkien hautapaikkana toimineeseen ossuaarioon. Nyt siellä on v. 1820 tietämistä peräisin oleva nostolaite vankilan muonan ylösnostamiseen. Samanlaisia lienee kuitenkin käytetty jo luostaria rakennettaessa.

Ossuaarion vieressä sijaitsevan Saint Etiennen (Pyhän Tapanin) kappelin arvellaan toimineen luostarin siunauskappelina.

Tätä tilaa kutsutaan nimellä promenoir viitaten sihen että se olisi ajanut luostaripihan virkaa ennen La Merveillen valmistumista. Varmaa tietoa ei ole, se on voinut palvella melkein minkälaisena tilana hyvänsä.

Sitten palattiinkin taas La Merveilleen, ja tilaan jota uudempina aikoina on kutsuttu ritarisaliksi (Salle des Chevaliers), mutta mitä ilmeisimmin se on ollut luostarin kirjasto ja scriptorium. Huone on pidetty kuivana ja lämpimänä pohjoisseinän takoilla. Samalla seinällä ovat myös käymälät helpotukseksi päivät pitkät kirjojensa ääressä istuneille munkeille.

Alimmassa kerroksessa oli ollut köyhimmille pyhiinvaeltajille tarkoitettu tila. Se palvelee nykyään museokauppana.

.

Mont-Saint-Michel (2)

Länsiterassi on kovasti väljä, syynä se, että 1700-luvulla tulipalon jälkeen kirkon seitsemästä holvivälistä purettiin kolme eli se lyheni aika reippaasti. Vasemmalla pilkottava munkkien nukkumasali, dormitorio, menetti 2/3 pituudestaan. Kirkon muuhun kokonaisuuteen yhteensopimaton uusklassisen fasadi valmistui 1780.

Kirkon päälaiva on romaanista...

ja kuori goottilaista tyyliä. Kuorin päivittäminen uudempaan tyyliin tuli ajankohtaiseksi sen romahdettua 1400-luvun alussa.

Kirkon pohjoipuolella on luostaripiha, ehkä koko saaren kaunein paikka. Munkit tekivät kaiken joukolla, mutta luostaripihalla saattoi käyskennellä yksin omien ajatustensa kanssa, hurskaita toki miettien.

Limittäin asetetuista pylväistä tuli jotenkin "alhambramainen" vaikutelma.

Itäpuolella näkyivät ruokasalin ikkunat, ja sen alapuolella olevan ritarisalin savupiiput.

Ruokasalissa eli refektoriossa kaikui oppaiden selostus ja kävijöiden hälinä, mutta benediktiinimunkit ruokailivat siellä aikoinaan hiljaisuuden vallitessa. Jos jotain asiaa oli, se ilmoitettiin käsimerkein.

Ainoa puhe tuli täältä. Kukin veli luki vuorollaan pulpetista niiden pyhimysten elämästä joiden muistojuhlaa sinä päivänä vietettiin. Akustiikan kerrotaan seinän pylväiden muotoilun vuoksi olevan erinomainen.

Refektorin alapuolela sijaitsi vierassali tai oikeammin ritarisali, sillä se oli tarkoitettu vain kaikkein korkea-arvoisemmille pyhiinvaeltajille. Saarella nähtiin Ranskan kuninkaitakin.

Länsipäädyn valtavissa takoissa (näimme niiden savupiiput kolme kuvaa aiemmin) paistettiin lihaa ylhäisssyntyisille vieraille. Munkit - ja rahvas - saivat tyytyä vaatimattomampiin aterioihin.

.

Mont-Saint-Michel (1)

Moni varmaan arvaa Ranskan suosituimmaksi matkailukohteeksi Eiffelin tornin, mutta toiseksi eniten kävijöitä ei yllättävää kyllä vedä Versailles vaan Mont-Sant-Michelin luostarisaari Bretagnen ja Normandian rajalla. Mantereelta sinne mennään pengertietä pitkin joko sukkulabussilla (ei aivan perille asti), hitaammin hevosvaunuilla, tai sitten vain omin jaloin talsimalla. Yksityisautoilla sinne lienee asiaa enää vain saaren asukkailla.

Matkailumainoksissa saari kuvataan melkein aina nousuveden ympäröimänä, mutta meidän käydessämme oli laskuvesi. Mielenkiintoista kyllä, kuivillaan saari kuvataan myös vanhimmassa säilyneessä sitä esittävässä kuvassa, Berryn herttuan rukouskirjan miniatyyrissä.

Heti portilla oli toinen kahdesta tykistä, jonka englantilaiset olivat hylänneet piiritettyään saarta turhaan vuonna 1434 Thomas de Scalesin johdolla. Ehkä toinen oli konservoitavana.

Vuorenjuurella oleva kaupunki sai muurit suojakseen vasta 1200-luvulla. Portteja oli useampi peräkkäin. La Mère Poulard on puolestaan munakkaistaan kuuluisa ravintola.

Palveluita pikkuruisen kylän (tai kaupungin?) pääkadulla riittää, ja mikä ettei, onhan luostarin pyhiinvaelluskirkko alun alkaenkin rakennettu matkailukohteeksi. Majoitusta ja murkinaa on täällä ollut matkustavaisille tarjolla jo tuhannen vuotta.

Pääkatua kiivetään niin ylös kuin päästään, se vie kirkon itäpuolelle, jossa on massiivinen kaksitorninen portti Châtelet. Oikealla kapea Tour des Corbins, joka toimii porrastornina kirkon pohjoispuolella olevien luostarin tilojen, La Merveille, välillä. Tästä kulmasta mieleen tuli Ruusun nimen filmatisoinnin luostari.

Portilta johtaa suuri portaikko kirkon eteläsivuitse, tässä näkymä takaisin alas itäänpäin. Oikealla ovat apotille aikoinaan rakennetut tilat, ne ovat nykyisin saarella asuvan munkkiyhteidön käytössä eivätkä avoinna yhteisölle.

Sadeveden säilömiseen tarkoitettu vesisäiliö...

ja sen hana. :-)

Saut-Gaultierin terassilta oli näkymä pengertielle. Sen lähistöllä oli melkoinen möyrintä käynnissä. Tarkoitus on estää lahden liettyminen ja pitää Mont-Saint-Michel edelleen saarena. Pengertie on tarkoitus korvata paalujen varassa kulkevalla tiellä jonka alta vesi pääsee vapaasti virtaamaan.

Länsiteressailta avautui myös näkymä pohjoiseen. Vuorovesi-ilmiö on täällä ennätysmäinen, laskuveden aikana meri karkaa kilometrien päähän. Vasemmalla pala Bretagnen rannikkoa, kaukana oikealla Normandian rannikkoa ja hieman lähempänä pieni Tombelainen saari.

Terassilta näkee myös La Merveillen länsipään. Aikoinaan rakennusta piti jatkaa tännepäin, siksi mm. ylimpänä näkyvät aukot joista piti tulla yhteys luostaripihalta kapitulisaliin.

.