London Pass

Kesäkauden päämatka suuntautui Lontooseen, jossa oltiin yli viikko. Monenlaisiin nähtävyyksiin käy kortti nimeltä London Pass, jota saa 1, 2, 3 tai 6 päivän versiona sekä aikuisille että lapsille. Koska olimme Lontoossa niinkin pitkään, hankimme ennakkoon 6 päivän versiot. Kortit tulivat postissa ja jokaisen mukana myös pieni kirjanen, johon oli listattu kaikki kohteet ja muut mahdolliset edut alennuksineen jne.

Mitään halpaa lystiä nämä kortit eivät ole, 2 aikuiselle ja 1 lapselle hintaa kertyi euroissa n. 300. Kun jälkeen päin räknäilin missä kaikkialla tuli käytyä, kävi ilmi, että olimme kuitanneet korteilla pääsymaksuja n. 450 euron edestä. Siinä mielessä siis kannatti, mutta tähän päästäkseen täytyy kiertää pari kallista kohdetta (kuninkaalliset palatsit, suuret kirkot, jokiristeily) päivässä, eikä niitä totta puhuen enempää juuri ehdi tai jaksakaan. Itse asiassa tuo kortin käyttöoikeus ei ole rajaton ko. ajan puitteissa, vaan sillä on maksiminsa, esim. aikuisten 6 päivän kortin osalta £480. Sen ylittäminen lienee tosin vaikeaa, kohteiden laajuuden ja etäisyyksienkin vuoksi. Oslon 11 kohteen ennätyksen rikkominen olisi Lontoossa mahdotonta.

Moneen keskeiseen nähtävyyteen kortti ei käy, niitä ovat mm. London Eye ja Madame Tussaud. Joissakin muutoin ilmaisissa kohteissa kortilla voi saada souvenir guide -kirjasen tai audioguide-laitteen käytettäväkseen. Korttiin voi myös yhdistää (melko hintavan) matkakorttiominaisuuden.

Syksyn mittaan blogivisiittejä Englannin kulttuurikohteisiin.

Glorian antiikki 121 (6/2013)

Kesän aikana kertyneitä rästejä selvitellessä on vuorossa lehtikatsaus. Glorian antiikin keskikesän numerossa ei suoranaisesti Varsinais-Suomeen liittyviä juttuja ollut (Turun Kakskerran Brinkhallin kartanon kesätapahtuman mainosta lukuun ottamatta), mutta muuta kiinnostavaa kyllä.

Biger Kaipiaisen erikoisia luomuksia on esillä EMMAssa tammikuulle asti, ja Hangon Hotell Bellevuesta on julkaistu kirja. Maakuntamatka oli tehty Savonlinnan nähtävyyksien pariin, ja täytyypä tunnustaa että itseltäni on koko kaupunki linnoineen vielä käymättä, niin anteeksiantamatonta kuin se museolaiselle ja militariaharrastajalle onkin.

Usein on oivaltavaa lukea jostain itselle tuntemattomasta aiheesta, kuten tässä tapauksessa vintagekoruista - ai jaa, se erinäisten kaupunkien prameimmilta ostoskaduilta löytyvä Bulgari onkin koruliike! Thonetin huonekalut olivat sentään tutumpia, ja kait niitä aiheesta haastatellun keräilijän sanoin voi verrata Ikean kalusteisiin konseptinsa osalta.

Hirviöitä kartoilla

Chet van Duzer on julkaissut runsaasti kuvitetun kirjasen sukupuuttoon kuolleesta lajista eli karttojen merihirviöistä, Sea Monsters on Medieval and Renaissance Maps. Vauhtia otetaan antiikista, jonka perua oli ajatus, että kaikkia maaeläimiä vastaa meressä vastaavankaltainen otus, on siis esim. merinorsuja, merileijonia ja merihevosia.

Keskiajalta säilyneet kartat ovat joko maailmankarttoja (mappamundi) rai rannikkopurjehdukseen käytettyjä portolanikarttoja. Edellisillä ei mitään käytännön tarkoitusta ollut, ne vain todistivat sivistyneisyyttä ja vaurautta. Jälkimmäisestä syystä kartat myös sisälsivät merihirviöitä tai sitten eivät, käsityönä tehtyinä ne maksoivat ekstraa.

Monet keskiajan hirviöt olivat varsin kaavamaisia, piirtäjä on luonut niitä lisäämällä kalanpyrstön milloin mihinkin otukseen (populaarikulttuurin merenneidot ovat niiden viimeinen jäänne). Renessanssitaide otti harppauksen eteenpäin tässäkin, ja kas, aivan erityisesti niin teki Suomen historiasta tutun Olaus Magnuksen Carta Marina vuodelta 1539. Ilmeisesti siihen kehitettiin kahdesta aukosta vettä suihkuttava valas, joka esiintyi myöhemmin monilla kartoilla (tässä Orteliuksen Islannin kartasta vuodelta 1598).

Samassa yhteydessä mainitaan turkulaisen Luigi de Annan oletus, että pohjoiset meret täytettiin hirviöillä eteläisempien kalastajien pelottelemiseksi, mutta vaikea sanoa moniko kalastuslaivan kippari Magnuksen karttoja näki.

Oliko hirviöillä tarkoitus pelotella? Voisi ajatella että ne kertoivat kaukaisten merien vaaroista, mutta samaiset meret koristeltiin myös laivoilla, jotka puolestaan korostivat sitä miten eurooppalaiset merenkulkijat kartoittivat ja siten valloittivat kaikki maailman meret. Kenties valas on hyvä esimerkki tähänkin. Vanhastaan suosittu oli aihe, jossa merenkulkijat nousevat valaan selkään luullen sitä saareksi, tekevät tulen ja joutuvat pulaan valaan sukeltaessa. Mutta jo 1500-luvulla alettiin kuvata relistisesti valaanpyyntiä, jolla entinen merihirviökin otettiin hyötykäyttöön. Samainen vuosisata olikin merihirviötaiteen huippukausi. Kun kaukaisetkin meret koluttiin eikä mitään valaita kummempia otuksia löytynyt, jäivät fantastiset otukset yhdessä laivojen kanssa pois merikartoilta. Eräällä tapaa niiden vaiheet korreloivat kuriositeettikabinettien kohtalon kanssa.