lauantai 17. huhtikuuta 2021

Arkeologisia kenttätöitä Varsinais-Suomessa vuosina 2019–2020

Kevään arkeologinen kohokohta, maakunnan edellisvuotisten kenttätöiden esittely, jäi viime vuonna kerrassaan väliin, ja tänä vuonna järjestettiin webinaarina, mikä tosin mahdollisti suuremman yleisön kuin koskaan. Ja kenttätöitä oli nyt esiteltäväksi kahdelta vuodelta.

Tapahtuman aloitti Elämän saari -hankkeen Seilissä 2019 toteutettujen arkeobiologisten kenttätöiden  esittely. Kaiveltu oli useammastakin kohtaa, ja ihan rupesi arksujen puolesta harmittamaan kun ei kuopista oikein mitään löytynyt, paitsi luita ja kalansuomuja, jotkat tosin arkeobiologian piiriin kuuluvatkin. Projektia esittelevä video löytyy täältä.

Kemiönsaaren Ölmösvikenistä löysi harrastelija-arkeologi kivikautisen asuinpaikan 2011, ja sitä on kaivettu vuodesta 2017 lähtien. Kulttuurikerros on hyvin laaja, mutta ohut, vain n. 10 cm, ja Kiukaisten kulttuurin kivikirveitä löytyi likimain heti pintaturpeen alta. 4000 vuotta sitten paikka on ollut suotuisa ja suojaisa asuinpaikka. Asumuspainanteiden kaivaminen jatkuu tänä kesänä.

Museoviraston koekaivausryhmä esitteli Varsinais-Suomen vuoden 2020 kohokohtina kaksi kohdetta Nousiaisista. Ruskalliosta oli omakotitalon pihalta (kirjaimellisesti, näin rikasta tämä Suomen sydämen kulttuuriperintö on) kaivettu hautaröykkiö. Nikulinkalliosta oli metallinetsijä löytänyt rautakautisen kätkön, jolle ei ennestään olen vertailukohtia. Spiraalirannerenkaiden sisään oli tungettu muita pronssikoruja, kuten ketjunjakajia, lintu- ja ristiriipus, sekä karhunhammasriipuksia rautaisine ripustuskiskoineen.

Lounaan jälkeen jatkettiin Turun linnan löydöillä. Päälinnan länsitorni on juuri nyt restauroitavana ja sen seinästä oli löytynyt parimetrinen rakennusaikainen hirrenkolo hirsineen, josta tosin ei saada dendroja, mutta radiohiili- ja laastiajoitus on sovellettavissa. Esilinnan edustan puiston hulekaivannon yhteydessä oli paljastunut hisrsisiä silta-arkkuja, joiden ajoitus meni odotettua kauemmas, 1300-luvun kolmannelle neljännekselle. Tulkinnat odottavat tekijäänsä.

Linnan tutkimuksista oli vastannut Muuritutkimus Oy, niin myös seuraavaksi esitellyistä Turun kauppatorin kaivauksista. Mitä mieltä sitten toriparkkihankkeesta onkaan, ainakin se mahdollisti Suomen oloissa ennennäkemättömän suuren kaupunkiarkeologisen kaivauksen, kattaen alueen jolla asui jopa 5 % aikansa turkulaisista. Alueen tontit ja talot ovat myös yhdistettävissä kirjallisiin lähteisiin. Kaivoja löytyi peräti 25, ei tosin juomaveden saamiseen, se piti hakea kauempaa, vaan peseytymiseen ja varsinkin  tulipalojen varalta - turhaan, kuten vuosi 1827 osoitti. Käymälöitä ei myöskään juuri löytynyt, ihmisten jätökset kuljetetiin pois, ehkä lannoitteeksi pelloille, ehkä vain kipattavaksi Aurajokeen?

Aboa Vetus & Ars Nova ei kait kaivele kuin omaa tonttiaan, mutta onneksi silläkin riittää kohteita. Ilari Aalto esitteli tontin kulmassa sijainneen Forsteenin kivitalon alueella suoritettuja kaivauksia. Erityisesti arkeologia olivat alkaneet kiehtoa kivennäisvesipullojen sirpaleet, ja niiden takana olevasta kulttuurista enemmän blogissaan täällä.

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opteuskaivaukset olivat ohjautuneet Liedon Pettisiin metallinetsijän tekemän löydän ansiosta. Ja niinhän sieltä oli Juha Ruohosen johdolla löytynyt ennestään tuntematon rautakautinen kalmisto (joko jo mainitsin miten tiheässä meillä Varsinais-Suomessa muinaismuistoja on?). Uutena terminä itselleni tuli "hautapallo", haudan merkitsemiseen käytetty pyöreä kivi, joita tunnetaan enemmän Ruotsista. Ruohonen hahmotteli  myös viikinkiaikaista asutusmallia: joki tai järvi, lähinnä sitä asutus alavalla maalla, sen takana vedestä katsoen kalmisto korkeammalla paikalla.

Semman lopussa Hanna-Maria Pellinen esitteli toisaalta Turun alueen kylätutkimuksen tuloksia, ja toisaalta Linnankatu 21:n kaivauksia. Edellisessä yleisössä herätti eniten huomiota tieto Kakskerran Poralasta löytynyt keskiaikainen tiilenvalmistuspaikka. Jälkimmäinen sijoittuu tontille, jossa nykyään toimii mm. Turun Ylioppilasteatteri. Paikalla toimi 1700-luvulla verkamanufaktuuri, joka mm. valmisti sotilaspukujen kangasta armeijalle. Mitään erityisesti manufaktuuriin liittyviä löytöjä ei niinkään löytynyt, vaan yleisiä asumiseen liittyviä jäännöksiä. Pellinen vertaili myös kaupunki- ja maaseutukaivauksetn esineellisiä eroja.

Webinaari verkossa.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...