torstai 31. lokakuuta 2013

Napoleonin Egyptinretki (5)

Pelien maailmoissa -näyttelystä keväällä vapautunutta Egyptian Campaigniä (pelin esittely täällä) oli vihdoin mahdollisuus pelata. Tässä alkuasetelma Niilin deltalla. Ranskalaiset ovat nousseet maihin Alexandriassa (ja menettäneet laivastonsa viereisessä Aboukirissa) ja valmistautuvat etenemään...


...kohti Kairoa.


Gizan puoleinen Niilin ranta putsattiin äkkiä, samoin Ylä-Egyptin suunta (jonne tosin piti jättää varuskunta vahtimaan holding boxiin ilmestyviä turkkilaisvahvistuksia).


Pelin erikoisuus ovat nuo kolmiolla merkityt "raunioheksit". Jos joko hyökkääjä tai puolustaja on sellaisessa, saa voittaja taistelun voittopisteet tuplana. Ja kuten aiemmin mainittiin, ranskalaisten tieteellinen retkikunta kerää niistä kustakin 1 VP:n olemalla niissä kierroksen lopussa, siis yhteensä 5 VP.

Ala-Egypti putsattiin erinäisten manööverien tuloksena...


...jonka jälkeen ranskalaisten rintama jämähti hetkeksi paikalle, johon myöhemmin kaivettiin Suezin kanava.


Uudelleenryhmittymisen jälkeen painettiin uudestaan päälle, ja nyt iski turkkilaisiin todella kova onni. Eventti antoi heille "komentohalvauksen" eli liikkumiskiellon kierroksen ajaksi, jolloin ranskalaiset pääsivät moukaroimaan Siinailla olevat joukot kahteen kertaan.


Käytännössä tämä ratkaisi pelin. Osmannien pääarmeija tuhoutui täysin ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi viivytystaistelu Syyria-Palestiinan rannikkolinnakkeisiin pureutuen.


El Arish kaatui suoralla rynnäköllä, mutta onnekkaan vahvistus/täydennysheiton ansiosta turkkilaisten onnistui parsia rintamantapainen Välimeren ja Kuolleenmeren välille. (Loput kuvat valitettavasti kännykkäkameralaatua.)


Ranskalaiset murskasivat senkin, mutta aika loppui kerta kaikiaan kesken. Tässä tilanne pelin lopussa.


Jerusalemiin ei päästy, eipä edes Jaffaan ja Akkoon, jonne ranskalaiset historiallisesti ylsivät. Voittoon tarvittava kaksinkertainen pistemäärä osmanneihin verrattuna ranskalaisten plakkariin silti tuli, varsin reilustikin. Koska suuri osa pisteistä tuli voitetuista taisteluista, turkkilaisten olisi ehkä kannattanut vetäytyä pikimmiten Egyptistä helpommin puolustettavalle linjalle Palestiinaan. Eventti ei tuonut heille myöskään Britannian interventiojoukkoja ja -laivastoa, joka olisi tehokkaasti uhannut ranskalaisten ainutta huoltolähdettä Alexandriaa.

Ja koska savanttien työ onnistui täysin ja kaikki viisi muinaismuistoaluetta tutkittiin, on syytä linkittää urakan tulokseen, massiiviseeen julkaisuun nimeltä Description de l'Égypte, ou Recueil des observations et des recherches qui ont été faites en Égypte pendant l'expédition de l'armée française

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka otetaan huomioon pelin mittakaava, yksi pelikierros vastaa kuukautta, pelissä nähtiin aivan käsittämättömiä manöövereitä, joissa molempien joukot loikkivat kuin aropuput pitkin poikin Egyptiä vailla mitään huolta huollosta. Ottomaanien osalta tämän voisi joten kuten perustella sillä, että ollaan "omalla" maalla, mutta että ranskalaisetkin...

Ala-Egypti ei yllätten olekaan aavikkoa vaan avomaastoa (kartassa vaaleaa, ei keltaista). Minä kun olen esim. Kaponieerin kirjoitusten perusteella luullut, että kapean Niilin rantakaistaleen takaa aavikko alkaa kuin veitsellä leikaten.

Monien pelien ongelma on, mistä voittopisteitä saa. Luulin aluksi, että kaupunkien hallussapito olisi ratkaisevaa, mutta puolessa välissä peliä oivalsin, että ranskalaiset voittavat pelin taisteluista saamiensa pisteiden turvin. Näin ollen siihen asti käyttämäni taktiikka, jossa lähetin joukkojani nappaamaan takaisin jonkin pistepitäjän, josta ranskalaiset olivat jatkaneet matkaansa, olikin väärä. Sitä sattuu, mutta mielenkiintoista olisi tietää, kumpi oli ottomaanien valtakunnalle tuhoisampaa: joukkojen vai maa-alueiden menetys. Usein nimittäin on ollut niin, että sisäisesti suurvallan imagolle maa-alueiden menetyksellä on kauaskantoisemmat seuraukset kuin joukkojen menetyksillä.

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, ne saapumatta jääneet britit. Katsotaanpas, yksi laivanappula, yksi merijalkaväen prikaati ja yksi piiritystykkinappula. Tykin saa tuoda vain hallussa olevaan satamaan, joten merijalkaväen ja laivaston olisi siis pitänyt maihinnousulla vallata ensin satama, kestää ranskalaisten vastahyökkäys, tuoda tykki maihin ja vasta sitten pääsisi yrittämään Aleksandrian valtausta. Mahdoton tehtävä, ellei ranskalainen ole aivan tomppeli eikä ole jättänyt yhtään joukkoja Ala-Egyptiin.

Kari Hintsala kirjoitti...

Minä kun olen esim. Kaponieerin kirjoitusten perusteella luullut, että kapean Niilin rantakaistaleen takaa aavikko alkaa kuin veitsellä leikaten.

Niin se tekeekin, esim. Gizan pyramidit ovat jo aavikolla vaikka ovat aivan Kairon vieressä ja melko lähellä Niiliäkin. Pelin kartalla on aika höljästi jaettu tuota "avomaastoa" (clear). Ehkä tuo "aavikko" on tässä tapauksessa eeppisistä elokuvaseikkailuista tuttua dyyniaavikkoa mene ja tiedä. Itse en lyhyellä Egyptin vierailullani nähnyt sitä ensinkään vaan enimmäkseen (jos Niilin ja Punaisen meren väliset vuoret jätetään laskuista) tasaista pienehkön kivenmurikan peittämää tasankoa ("good tank country"). Eikä tuo pelin "aavikkokaan" kovin rankalta vaikuttanut, liikkuminen tosin maksoi 2 MP ja kesäkuukausina 4 MP, mutta esim. huolto kulkee ihan huoletta sen läpi jne.

Ala-Egypti tarkoitti muinaisessa Egyptissä Niilin deltaa ja sehän on viljavaa koko alaltaan kuten Google-kartoistakin näkee. Ylä-Egypti alkoi heti kohdasta jossa Niili haarautuu. Siihen perustettoiin myös vanhan valtakunnan pääkaupunki Memphis.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...