Ympärillä avautui jotain mitä voisi kai sanoa tunturimaisemaksi, vaikken Lapin-matkailija olekaan.
Lounaalle jatkettiin niemimaan pohjoisrannalle Grundarfjörðurin kylään, kaiketi aika tyypilliseen islantilaistaajamaan.
Rannalta kurottavalla niemellä kohosi Kirkjufellin vuori, kuulemma Game of Thronesin maisemista tuttu.
Ja aivan vieressä oli myös Kirkjufellfossin vesiputous.
Paikalla laidunsi myös islanninhevonen. Pienestä koostaan huolimatta se ei kuitenkaan ole poni.
Matkalla niemimaan kärkeen tie kulki ajoittain vuorenrinnettä joten sellaiseenkin kohtaan pysähdyttiin.
Niemimaan kärjessä ajoimme Djúpalónssandurin rannalle, mustaa vulkaanista hiekkaa sekin.
Rannalla oli kiviä, joilla kalastajat kuuluvat mitelleen voimiaan, kaikki nimettyjä ja paino mitattu.
Rannalla oli myös 1948 haaksirikkoutuneen troolari Epinen jäänteet, aika pieniksi siruiksi jo levinneinä.
Vaikuttavinta olivat taas kerran Atlantin rantatyrskyt, joita tyynen sisäsaariston ihminen voisi katsella vaikka miten pitkään.
Komean taustan paikalle antoi laavakenttä ja sen takana häämöttävä Snæfellsjökullin jäätikkö. Sille nimensä antaneen tulivuoren kraaterista Jules Vernen romaanin sankarit aloittivat Matkan maan keskipisteeseen.
Seuraava lyhyt pysähdys oli Hellnarin kalastajakylässä.
Rantajyrkänteen korppipariskunta toi oitis mieleen Odinin korpit, Huginin ja Muninin (Ajatuksen ja Muistin).
Pitempään viivyttiin Arnarstapissa...
ihmettelemässä sen lintukallioita...
eivätkä maisemat maallekaan päin hullummat olleet.
Paikalla on myös erään saagan päähenkilölle omistettu muistomerkki.
Lopuksi käytiin vielä Ytri Tungan hyljerannalla.
Rannan ainoa hylje pysytteli niin kaukana että sen tuskin havaitsi (kyllä se siellä keskellä kivellä köllöttelee, klikatkaa kuva auki ja katsokaa tarkemmin), mutta niitähän oli nähty jo Reykjavikin eläintarhassa.
Mutta ainahan vuorovesirannikolla laskuveden aikaan kaikkea mielenkiintoista on.
Sitten olikin aika palailla autolle (tämä retki tehtiin pienen osallistujamäärän vuoksi minibussilla, jonka kuljettajana toimi opas itse, poliisista ammattia vaihtanut nainen) ja ajeltiin takaisin Reykjavikiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti